01. Mastoon sidotut
tämä alus pääsee satamaan
ja purjeitaan vain yksin parsia tahtoo
miehistölle annetaan lupa käydä nukkumaan
sekin uupui kun noin vuosia valvoi
näissä myrskyissä, pelon pyörteissä
elämänne kapteenit
luoja teille nuo kartat antakoon
joiden sisällä vankalla kädellä
elämänsä matruusit
matkansa maallisen
harkiten seilatkoon
jostain jylinän tuuli kantaa
jossain meri kiehuu, jollekin raivoaa
avunpyynnöt kuin aallot vyöryvät rantaan
teitä mastoon sidottuja sinne kutsutaan
ja noissa myrskyissä, pelon pyörteissä
elämänne kapteenit
luoja teille nuo kartat antakoon
joiden sisällä vankalla kädellä
elämänsä matruusit
matkansa maallisen
harkiten seilatkoon
02. Ohut kosketus
Komisopin Ripa imi kaikenlaista
ja enemmän kuin lääkäri määräs
veti vauhdilla hesaria fillarilla
omaa pikkubisnestä hääräs
herrasmies vaikka rujonlainen
tämä savossa syntynyt stadilainen
yötä päivää päivysti
myrkkyynsä sortunut kuriiri
ei enää pyöri pyörä
ei enää mallii viedä
ei enää talviöisin kiroilla pakkaselle
nuppi väsyi ja kroppa petti
niin löytyi vika setti
siihen loppui vittuilu kuolemalle
kerro mitä jää
hei kerro, kerro mitä jää
kun pirujansa liikaa kusettaa yrittää
vain kovin ohut kosketus elämään
no Tiukka oli taksimies
joka riukasti tiukkaa viinaa veti
päivät ajoi, illat joi
baarissa menneistä tarinoi
herrasmies mutta rujonlainen
stadissa syntynyt stadilainen
vuodet läpeensä lipitti
meni lopulta mutkat suoriksi
ei enää pyöri pyörä
ei enää pokaa viedä
tolpat vielä seisoo
vaikka mies on mennyt mullan alle
nuppi väsyi ja kroppa petti
vikan keikan Tiukka heitti
siihen loppui nauru kuolemalle
kerro mitä jää
hei kerro, kerro, kerro mitä jää
kun pirujansa liikaa kusettaa yrittää
vain kovin ohut kosketus elämään
Kari oli kulmakunnan kirjailija
oikein teatterikoulun läpi käynyt
kehärakki, taistelija
sitä sun tätä oli nähnyt
herrasmies rujonlainen
pohjoisessa syntynyt stadilainen
putket joskus vain venähti
kun rokkivuosia muisteli
ei enää pyöri pyörä
ei enää säkkii lyödä
ei enää kirjoitella runoja jumalille
nuppi prakas ja kroppa petti
pyyhkeen luoja kehään heitti
vikan erän hävis Kari kuolemalle
kerro mitä jää
hei kerro, kerro, kerro mitä jää
kun pirujansa liikaa kusettaa yrittää
vain kovin ohut kosketus elämään
03. Flemarilla tuulee
syksyn tullen Minna kuihtui pois
valomerkin viimeisen antoi
portsari yläkerran lasit tyhjäksi joi
ja väsyneen viimein kotiin saattoi
jos oli joskus tuo neito Pohjanmaan
kaunis prinsessa hiekkateiden
eksyi kivikyliin, korkin päälle astumaan
tehtiin tytöstä nainen, kuolevainen
niin kesämekossa Minna siinä istuu
vaik' on lokakuu ja Flemarilla tuulee
kysy kymmenen kysymystä ja yksi vastaus
tieto: Lopulta vahvakin taipuu
missä, miten ja milloin
villi arvaus: Mistä suunnasta myrsky taas saapuu
jos oli joskus tuo neito Pohjanmaan
kaunis prinsessa hiekkateiden
eksyi kivikyliin, korkin päälle astumaan
tehtiin tytöstä nainen, kuolevainen
niin kesämekossa Minna siinä nauraa
vaik' on lokakuu ja Flemarilla tuulee
jos oli joskus tuo neito Pohjanmaan
kaunis prinsessa hiekkateiden
eksyi kivikyliin, korkin päälle astumaan
tehtiin tytöstä nainen, kuolevainen
ruusut kuihtuu, valkovuokot lakastuu
jos niitä kastelee liikaa tai liian vähän
siks' täytä tää tuoppi ennen kuin unohtuu
on lokakuu ja Flemarilla tuulee
04. Rouva Fortuna
rohkeasti sisään voi astua
ja aivan rauhassa katsellen
löytyy jokaiselle jotakin
hyllyt tarinoita notkuen
muistoja nuoruusaikojen
monta kaunista muutama katkerakin
miten kävisikö tuoksuna
villatakki sateessa
kun koulusta kotiin laahustaa
pieni poika ja suuri maailma
asfaltilta kastematoja
yrittää raukka pelastaa
vanha rouva fortuna on ikkunaansa laittanut taas
niin monenmoista katseltavaa
on monenlaista haaveilijaa
vanha rouva fortuna myy mitä vaan kelle vaan
joka saapuu vain oikeaan aikaan
kun sattuman kauppaa avataan
entä maistuisiko suudelma
takapihalla talvi-
ja humalassa huulet rohtuneet
niin kömpelösti ja arkana
nuo kaksi rakkaudenvimmaansa
ovat ensi kertaa kajonneet
vanha rouva fortuna on ikkunaansa laittanut taas
niin monenmoista katseltavaa
on monenlaista haaveilijaa
vanha rouva fortuna myy mitä vaan kelle vaan
joka saapuu vain oikeaan aikaan
kun sattuman kauppaa avataan
kun sattuman kauppaa avataan
05. Satu
nuku jo pienoinen
yö rauhan toi
untasi pienoinen isäs vartioi
niin sataa lunta ja valtakunta
vaalean viitan saa
viatonna hohtamaan
nuku siis pienoinen
kun kuu kudelman
kutoo sulle kertoen tarinan:
Olipa kerran poika pohjoisen, kaukaisen maan
joka ylpeästi yksin oli oppinut taivaltamaan
kunnes saapui hän luokse lähteen,
josta kuullut oli kerrottavan
sinne löytää vain jos tahtoo jotain jo muuttuvan
nuku siis pienoinen
yö rauhan toi
untasi pienoinen isäs vartioi
niin valtakunta näkee taas unta
aamu on kaukana
ja satu vasta alussa
nuku siis pienoinen
kohta kuu kudelmaan
kutoo sinut kietoen tarinaan:
Niin lähteellä poika tapasi prinsessan,
maailman kauneimman
jolle uskalsi hän tunnustaa: rakkautta haluan
ja kaksin he tekivät todeksi sen
ja palkakseen saivat sinut pienoinen
nuku siis pienoinen
yö rauhan toi
sinusta pienoinen isäs tarinoi
06. Meidän pikku kuppila (osa 8)
Tää meidän pikku kuppila ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen on aina vähän jonkun näköinen
Dave, Juice ja Väinö Linna
istuu taas päiväkaljoillaan
Mella-
mutta Remun kanssa sekin täällä istua saa
Pitkä mies on tullut kaukaa
ja Skiftesvikin kanssa Pohjanmaasta haastelee
elegantisti Carol King ja Rudolf Koivu
kabinetin puolella drinksujansa maistelee
Ei silti tää meidän pikku kuppila
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen on aina vähän jonkun näköinen…
07. Suomineito
koivun oksat ikkunalla
ja äidin laulu verannalla kertoo
ilta juhlalta tuntuu
kun järven pinta on sinen tyyni
ja lipputangossa sinivalkoviiri
tuuletonna nukkuu
keskikesän kynnyksellä rakastuu
Suomi-
niin tehdä saa, niin tehdä saa
onhan juhannusyö
puuveneen kyljen kultaisen kimallus verkkainen
niin kauniilta tytön silmissä näyttää
niin ilta ikuinen heijastuu
kun savun tuoksussa hän antautuu
ja taas vuodet naisena täyttää
keskikesän kynnyksellä…
ei pääty päivä ei nuku maa
yö auringolle kumartaa
ja kainosti tanssiin saattaa
kun maailma sykkii hiljallensa
ja kiitosta suo luojallensa
nuo haitarit jotka valssia soittaa
keskikesän kynnyksellä myös rakastun
Suomi-
niin tehdä saan, niin tehdä saan
onhan juhannusyö
08. Lumen aika
Taival raskas hän harhailee
surunsa rikkoma tyttö harhailee
Kahlaten hangessa tuo
muistojaan vaalii sylissään
kuin kaksi kulkijaa nuo
joilta vain yhdet jäljet jää
toiset lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Villapaitaasi hän kietoutuu
siihen josta tuoksusi jo haalistuu
Kylminä pakkasöinä helmikuun
murheensa haavat jälleen tulehtuu
kunnes ne lumen aika taas hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
Kuoleman tanssia hän nilkuttaa
askele askeleelta syvemmälle vajoaa
Ehkä elämänsä vielä takaisin saa
jos sen riekaleita kasaamaan hän uskaltaa
ennen kuin ne lumen aika hävittää
Siks' tule vielä kerran
rakasta häntä hetken verran
koska niin heikko on tuo jää
jolla hän nyt yrittää matkaa jatkaa yksinään
09. Oi, nuoruus
Tässä saunan jälkeen istuen
tämän illan vain vanhenen
on syyspäivän seisaus ja pilvet alhaalla retkottaa
mukavasti retkottaa
Näin puhtoisena miettien
taidan olla sen ikäinen
et menneitä muistellessa on jo lupa naurahtaa
ei tarvi hävetä ei, ei
ehkä hiukan vaan nolottaa
Oi nuoruus minkä pääsitkään
sinä minulle tekemään
et loppuelämäni kampitan vain vanhuuttain
Oi nuoruus miten pistitkään
minun poloisen näkemään
et jos haarukalla söin niin soppaa kauhalla sain
Siis teknisesti ottaen
jos olen moneen syyllinen
niin yhtä aikaa syyttömyyttä ois tylsä tilittää
viatonna selittää
Niinpä taktisesti myönnän sen:
en ole aivan täydellinen
ois muutama juttu jonka korjata voisin
jos vain pystyisin
toisaalta kuitenkin
ne ehkä taas mokaisin
Oi nuoruus minkä pääsitkään
sinä minulle tekemään
et loppuelämäni kampitan vain vanhuuttain
Oi nuoruus miten pistitkään
minut poloisen ymmärtämään:
haarukalla söin niin soppaa kauhalla sain…
10. Pahaa verta
näytä mulle tuoppi joka ei reunoilta falskaa
näytä mies, näytä nainen
jotka siitä maistaa
ja mä näytän sulle baarin
missä nuo kaksi istuu iltapäivää hiljalleen
ja seinät kastuu kun
pahaa verta lasit lainehtii
kohta tanssivat he pirunpolkkaa jälleen kerran
pahaa verta lasit lainehtii
olis luullut jomman kumman oppineen edes sen verran,
että pysähtyisi hetkeksi, pyytäis anteeksi
ehkä itsekin sen antaa vois
näytä mulle toisen päivän känni
näytä se onni, näytä autuaat juhlat
jotka ikuisesti kestää
ja mä näytän sulle rakkauden
hei se pöytään sammuu
kun tuo ystävämme katkeruus
seuraan astuu
ja pahaa verta lasit lainehtii...
näytä mulle viisaus joka juomalla tulee
näytä vuodet, näytä viikot
milloin se päähän nousee
ja me katsellaan näytelmää
ilkeältä näyttää, kun nuo
valheet ja vanhuus jälleen tuopit täyttää
pahaa verta lasit lainehtii...
11. Hyvä veli
Sen yön jälkeen kun aamua ei tullut
päättyi nuoruus ja päättyi syyttömyys
sinä vuonna kun kesää emme saaneet
vaan kevään jälkeen saapui pitkä syys
Yksi joukosta on poissa
hän on meidät jättänyt
ja tämä suru nyt meitä vanhentaa
hyvä veli en sitä silloin ymmärtänyt
on jo paljon myöhäisempi
kuin me koskaan luultiinkaan
Emme ikuisiksi syntyneet kukaan
kaikki tulleet on tänne kuolemaan
ja jokaiselle merkitty on päivä
jolloin hänet kotiin kutsutaan
Mutta kun joukosta on poissa yksi hyvä mies
kuin lähtenyt ois ennen aikojaan
hyvä veli en sitä silloin ymmärtänyt
on jo paljon myöhäisempi
kuin me luultiinkaan
Minä pettäisin sinut jos jättäisin
kaiken kesken ystäväin
meillä muuten kai laskut kävi tasan
mutta tässä kohtaa velkaa jäin
Olet joukosta poissa iso suuri mies
loput kuittaan kun taas kohdataan
minä kiirehdi en mutta ymmärrän sen
on jo paljon myöhäisempi, paljon myöhäisempi
kuin mä koskaan luulinkaan