01. Näkemiin
tänään rakkauden hautasin
ristiin raaputin
18. tammikuuta
jätin kummulle kauneimman
runon, jonka uskallan
sulle näyttää ilman katkeruutta
näkemiin minun kaunis tyttöni
minä laulun sulle kirjoitan
näkemiin minun kaunis tyttöni
on aika mennä, tunnen tuulen nousevan
niin kauaksi matkustan
että hymysi unohdan
kun kuokkavieraat saapuivat jälleen
ja sitten totta oli vain se,
mitä sanota ei ääneen
taistellen hävinnyt
on parempi kuin luopunut
joka itkee vain muiden nähden
ei haavojaan näyttää saa
vasta arvet, niillä kerskaillaan
olen verissä päin vielä, siksi lähden
näkemiin minun kaunis tyttöni
minä laulun sulle kirjoitan
näkemiin minun kaunis tyttöni
ja lasin tyhjän näin kohotan
jos tarjosi elämä väkevän
maljan, minä kaiken join
vaikka tiesin miten käy juhlien jälkeen
kun enää totta on vain se,
mitä sanota ei ääneen
takaa poltetun maiseman
ehkä joskus tunnistan
jotain, mistä kiittää
nämä iskut jos ansaitsin
vasta nyt minä ymmärsin
olen loppu, tämä riittää
näkemiin minun kaunis tyttöni
minä laulun sulle kirjoitan
näkemiin minun kaunis tyttöni
en anteeksi saa vaikka pyytää yritän
olen ainoa syyllinen
silti koskaan sortunut en
olemaan kuokkavieras
juhlien jälkeen
kun enää totta on vain se,
mitä sanota ei ääneen
02. Paha rotu
se on paha rotu
sen näkee sen silmistä samantien
kuin olis tatuoitu
hakaristi suoraan sen sydämeen
vihaa kaikea mikä on vierasta
yksin on suuri ja mahtava
sen kiimassa vallanhimo tuoksuu
säälimättä toiset lajit tieltään tappaa
paljon ehtii, vaikka paikalla on niin vähän aikaa
väittää olevansa hyvien puolella
epäilee kaikista pahalla
sen historia vereltä tuoksuu
seläntakana jumalten
suojassa Telluksen
ilkeä eläin ihminen
tulella leikkii
huominen on sille kuin itsestäänselvyys
sääti lakinsa: ikuinen syyttömyys
juhlii nyt jo laina-
siunaa kaiken uskolla
mutta sen saarnoissa pelko tuoksuu
seläntakana jumalten
suojassa Telluksen
ilkeä eläin ihminen
tulella leikkii
jos on raiskannut pesänsä jo kaikista kulmista
eikä välitä raukka enää edes omista pennuistaan
aurinkoloma Bagdadissa
kaupunkikierros Groznyssa
sen saduissa ja sodissa öljy tuoksuu
seläntakana jumalten
suojassa Telluksen
ilkeä eläin ihminen
tulella leikkii
03. Hautajaiset
työväetalon pihalla tuhkakuppina,
on ruostunut peltipurkki
sen ympärillä seistään hiljaisina,
varis raakkuen lentää yli, miksi
aika kelloista katoaa
on ystävän hautajaispäivä
miten hauraalta elämä tuntuukaan
kun on vain rakkaus ja kuolema läsnä
ja outoa niin,
ett’ hän mennyt on pois
kahvikupin kilinää, ihmiset kuiskailee,
Laura eteisessä itkee
ei kukaan oikein tiedä miten olla
ja mä oon varma että hän myös kohta tulee
aika kelloista katoaa
on ystävän hautajaispäivä
miten hauraalta elämä tuntuukaan
kun on vain rakkaus ja kuolema läsnä
ja outoa niin,
ett’ hän mennyt on pois
sun on paras olla kotona
tänään, hyvä Jumala,
kun Make sun ovelles saapuu
siin’ on kova duunari, reilu jätkä,
joka varmasti sun remmiisi mahtuu
aika kelloista katoaa
on ystävän hautajaispäivä
miten hauraalta elämä tuntuukaan
kun on vain rakkaus ja kuolema läsnä
ja outoa niin, kovin outoa niin,
ett’ hän mennyt on pois
04. Bussi 17
bussissa 17 ilman vaatteita
istuu mies ja maailma silmille sylkee
ei kukaan sano sille mitään,
ei mene lähelle hei, vilkuilee vain
ja miehen huulet kuin äänetöntä mantraa hokee:
älä jätä mua tähän, mua pelottaa
tää kaikki niin vieraalta ja oudolta näyttää
älä jätä mua tähän, mä tahdon kotiin vaan
ja nousen pois varmasti,
kunhan sinne päästään
bussissa 17 takapenkillä
teinitytöt nauraa, vanha herra takkinsa
tiukemmin napittaa
joku nostaa kassit syliin
äiti lapsen silmät kädellään peittää
ja mies vain mantraansa jatkaa:
älä jätä mua tähän, mua pelottaa
tää kaikki niin vieraalta ja oudolta näyttää
älä jätä mua tähän, mä tahdon kotiin vaan
ja nousen pois varmasti,
kunhan sinne päästään
bussissa 17 on tänään kuskina kai kuolema
ja halki kaupungin hän eksyneet ohjaa
näitä revittyjä sieluja ilman vaatteita
ja kuka uskaltaa kuulla kun peilikuva kuiskaa
älä jätä mua tähän, mua pelottaa
tää kaikki niin vieraalta ja oudolta näyttää
älä jätä mua tähän, mä tahdon kotiin vaan
ja nousen pois varmasti,
kunhan sinne päästään
älä jätä mua tähän...
05. Vuokses sun
minä aamuhämärääni vartioin
uni katsoo mua kaukaa
pirujani kuolleeksi join
vain naarmuja sain aikaan
sua ikävöin, ylpeyteni myin
ja jäin yksin tuleen makaamaan
rikoin itseni, kuuletko itkuni
vuokses sun minä paljastun
ystävä kysyi miksei joulun tähteä
ole ikkunassa tänä vuonna
on helpompi valheet keksiä
kuin antaa kenenkään luulla
etten jaksaisi, etten kantaisi
taakkaani kuin jo iso poika
silti niin pieni ja peloissaan
vuokses sun minä paljastun
tämä jano riisuu miehen
ja talvi on vasta alussa
jättää tuuleen jäiseen
sielu paljaana
taas sairastun, ulos unohdun
ja kylmää, kylmää on luvassa
olen eksynyt, turhaan pelännyt
vuokses sun
minä tunnustan, kerron kaiken, kaiken
mitä tehnyt en
olet kaukana, minä hukassa
vuokses sun minä paljastun
06. Meidän pikku kuppila (osa 7)
tää meidän pikku kuppila ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että jokainen on täällä vähän
jonkun näköinen
Oiva Paloheimo kanssa Mellerin runoja rustaa
Van the Man on niin sekaisin etää Ola ja Henk
sen varovasti jälleen ulos taluttaa
stagella vääntää the Band
ja Bono-
takahuoneessa Lady Day on J. Vainion kanssa
silleen matkalla pohjoiseen
ei silti tää meidän pikku kuppila
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että jokainen on täällä vähän
jonkun näköinen
07. Yöperhonen
suuren salaisuuden ensimmäisen
hän helposti paljastaa
silmät särkyneet yöperhosen
kovin vaikea on piilottaa
ikkunapöydässä kahvilan
iltaa yksin katselee
kuin pieni tyttö, hän hämillään
maailmaa arkailee
vieläkö isäni tarinoita kertoo
vieläkö enoni humalassa laulaa
joko syksyn merkit saapuneet on
kotirannoille petsamon
seuraavan salaisuuden hän huokaisee
varkain huuliltaan livahtaa
kuiskaus hento nuoruuteen
tuhkakuppiin hän sen vain sammuttaa
vieläkö äitini ukkosta pelkää
vieläkö naapurit polttavat viinaa
joko muutkin muuttolinnut lähteneet on
kotirannoilta petsamon
viimeinen salaisuus sisään kävelee
ja pöytään istahtaa
kylmästi hänet valitsee
ja rahaa rakkaudesta tarjoaa
vieläkö veljeni tinasotilailla leikkii
vieläkö pieni siskoni iltaisin tanssii
kylmä kylä helsinki on
yhtä kylmä kuin nuoruus petsamon
08. Pohjanmaan vuoret
juna halkoo syksyistä maisemaa
hän ja hänen elämänsä kevät matkassa on
nainen menossa kauas vuorille pohjanmaan
tekemään sovinnon
kaunis on, kaunis ja levoton
hän aina
ennen kuolemaa
hän pelkää jo liian kauan kulkeneensa
kapeilla raiteilla valheiden
jossain siintävät vuoret pohjanmaan
tyttöään luoksensa kutsuen
kaunis on, voi miten kaunis on
hän aina
ennen kuolemaa
herra konduktööri hänen lippunsa tarkistakaa
että noussut on vaunuun oikeaan
kaiken nähneenä hän jo tahtoisi nukahtaa
ja nähdä unta vuorista pohjanmaan
kaunis on, kaunis ja viaton
hän aina
ennen kuolemaa
nainen herää kun on unissaan yksin itkenyt
ja kiskot vanhuuttaan valittaa
hän tietää ettei koskaan mukaan ehtinyt
junaan ylös vuorille pohjanmaan
kaunis on, silti niin kaunis
on hän aina
ennen kuolemaa
09. Pirjo (viesti Moisiosta)
tulee kortti, hän itse kirjoitaa
mä voinut olen hyvin, olosuhteisiin nähden
tutustunut Marxiin, Engelsiin ja Jumalaan
ja ainoa johon täällä petyin oli Freud
minä kirjoitan teille vielä kirjeen, kunhan jaksan
ja kaipaavia terveisiä teille ystävät
minä kirjoitan teille vielä kirjeen, kunhan jaksan
ja kaipaavia terveisiä, Luoja millainen kevät
ja me mietitään ja me muistellaan
hänen tekojaan, hänen tapojaan, hänen puheitaan
ja me mietitään ja me muistellaan
miksi kukaan hei, koskaan ei
huomannut mitään, pelottaa
pelottaa, pelottaa
hei ei sä et itkeä enää saa
sun täytyis herätä jo
tää ei unta enää ole
sun täytyy herätä jo
hei sä et itkeä enää saa
sun täytyy herätä jo
tää ei unta enää ole
sun täytyy herätä jo
tulee kortti, hän itse kirjoitaa
mä voinut olen hyvin, olosuhteisiin nähden
tutustunut Marxiin, Engelsiin ja Jumalaan
ja ainoa mä johon täällä petyin oli Freud
10. Hyvä isä
kuu on raskaana jälleen
eikä kaupunki unta saa
ylös kaduille nousee
oudot hahmot nuo koloistaan
hei äiti älä laske
tytärtäs ulos kulkemaan
koska tänä yönä alla täysikuun
viattomuus valheeksi vannotaan
nainen pirujensa vanki
näyttää kieltä maailmalle
kurvin kulmassa huojuu
ja tuoksuu lääkkeille
mene sisko jo kotiin
ennenkuin sinut huomataan
sillä tänä yönä alla täysikuun
sairaatkin saaliiksi lasketaan
Valan puistossa poika
valoja vältellen
naulan jäljet kämmenissä
armoa anellen
hyvä isä mikä ilta
tule poikasi hakemaan
koska tänä yönä alla täysikuun
syyttömyys synniksi punnitaan
11. Syysyö
saunan tuoksu hiuksissa
syksyn värit iltataivaalla
istuvat he kaksin, poika tekee nuotion
pyhäjärven pinnalle
usva nousee kuulemaan
luontoäiti kuiskaa: kesä ohi on
kanssasi valvon syyskuisen yön
tuuli tuo lounaasta valssia viimeistä
kanssasi valvon syyskuisen yön
kun suven retki päättyy unta talven nukkumaan
rantalepän varjoissa
tulen helma heilahtaa
kurjen itku mittaa kaikua kaipauksen
pojan vie kaupunki
tytön taas syksy
on elokorjuun hetki, hetki jäähyväisten
kanssasi valvon syyskuisen yön
tuuli tuo lounaasta valssia viimeistä
kanssasi valvon syyskuisen yön
kun suven retki päättyy unta talven nukkumaan
kanssasi valvon syyskuisen yön
tuuli tuo lounaasta valssia viimeistä
kanssasi valvon syyskuisen yön
kun suven retki päättyy unta talven nukkumaan