01. Mikä sua vaivaa
(Pikku Minna II)
mikä sua vaivaa,
kun sä katsot mua taas noin
ketä sä kaipaat,
hei se minä en olla voi
sun silmistäsi näen aivan
toisenlaisen naisen
joka itkee ikävää,
vaan ei sorru kyyneliin
pohjoisesta tuulee taas,
sekö sai sinut muistamaan
miten tunturin juurella maa,
tähän aikaan punertaa
syksyn tullen kiviseinät
päälles kaatuu
maatuu pienen tytön sydän
hiljaa alle asfaltin
02. Kirje kotiin
minä kirjoitan teille toverit
nyt ollaan turvassa
täällä jossain euroopan reunalla
tämä maa on vauras,
vapaa ja rauhallinen
ihmiset niin terveitä ja kauniita
niiden tavat ja kieli hieman outoja on
ne tullaan kai vielä oppimaan
niin ja vaimo voi jo paremmin,
joskus jopa hymyilee
ja harvemmin enää itkee unissaan
me lähdettiin pakoon,
se tuntui pahalta
jättää jälkeensä kaiken
ihminen elää missä vaan mieluummin
vaikka vieraana
kuin pelon tuoksussa kituen kuolee
äidinkielen unohtaa voi
synnyinmaata koskaan ei
miten voivat kylän vanhimmat ja vieläkö öisin
ilmestyy iskulauseita seiniin
jyliseekö tykit vuorilla kuin jumalat
ne aamuhämärissä unen rajamailla kuulee
no täältä katsottuna kaikki
on jo kaukana
kuin tapahtuisi vieraassa maas
vaan kauankohan niiltä menee aikaa huomata
että takapihalla Tonavassa kelluu ruumiita taas
me lähdettiin pakoon...
siitä aikaa jo on kun täältä pohjoisesta
alta sodan ja nälän lähdetty on turvaan
tätä ylpeää kansaa on myös silloin autettu
kovin harva vain sitä enää tahtoo muistaa
ihminen lähtee pakoon,
se tuntuu pahalta
jättää jälkeensä kaiken
sitä elää missä vaan mielummin vaikka vieraana
kuin pelon tuoksussa kituen kuolee
äidinkielen unohtaa voi
synnyinmaata koskaan ei
03. Kekkonen
se oli aikaa ennen suuren Maunon,
kun vielä vaput oli punaisia
ydinvoimaa vastaan hei me marssittiin
ja sodat käytiin jossain kaukana
ja kun laivoilla yli suomenlahden mentiin
hankkimaan työtä ja halpaa viinaa
niin siellä Slussenin kulmilla kännipäissään
pojat pilkkasi sveamammaa
ei kai kiltimpää ollut ystävää
kuin tuo isosisko läntinen
se hakkas meidät lätkässä,
me tehtiin siitä vitsejä
kun sillä oli kuningas,
mut meillä oli:
Kekkonen
ja niin suuri ja punainen kuin sydämeni oli,
oli mahtava Neuvostoliitto
koto rauhan ja vallankumouksen,
ja sen halvan votkapullon
kuin ois ollut helpompaa silloin erottaa
ne hyvät pojat niistä pahoista
oli maailma ja tv mustavalkoinen,
kunnes kevät tuli Prahasta
ei silti ikuisempaa kai ystävää,
kuin tuo isoveli itäinen
me salaa sitä pelättiin,
mut tehtiin mitä haluttiin
kun sillä oli Lenin-
mut meillä oli:
Kekkonen
jos tulis Urkki nyt ja sanois
mitä tehdään,
niin ei takit tiuhaan kääntyis
saatais takaisin me kuri ja herranpelko,
ja Suomi-
pohti Make miten huonosti diktaattorille
ne hiukset aina päähän kasvaa
vaan niitä se kansa kyllä rakastaa
joil´on sielu täynnä pitkää tukkaa
niinpä ei turvaisampaa hei isäntää,
Lepikon poika sinisilmäinen
se tarpeen tullen tukisti
ja kännipäissä halasi
Suomi-
kun tanssiin baby, tanssiin haki:
Kekkonen
04. Tyttöjen päiväkirjat
sun tuskas kulminoituu sunnuntai-
kun pariskunnat kanssa lastenvaunujen
kulkee kaupungilla ikkunaostoksilla
ja äidinvaistot tuntee
kumman pistoksen
voi kun joku vois sua rakastaa
ottaa syliin ja pelastaa
olla sun unelmien mies
joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat
sä tahdot kissan ehkä koiran tai marsun
seinälle pistät raameihin
kuvan Chaplinin
ja serkun lasten kanssa riekut niinkuin oisit
löytänyt sä syyn taas noihin kotileikkeihin
voi kun joku vois sua rakastaa
ottaa syliin ja pelastaa
olla sun unelmien mies
joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat
joskus katsot mua sillä silmällä
ja suruissas tappion tunnustat
kun näet vielä pienen pojan joka luulee olevansa
kuin ne unet jotka aamuun haihtuvat
voi kun joku vois sua rakastaa
mä en pysty sua pelastaa
en olla voi unelmien mies
voi kun joku vois sua rakastaa
ottaa syliin ja pelastaa
olla sun unelmien mies
joita täynnä on tyttöjen päiväkirjat
05. Torkkelinmäki
muut melkein on menneet jo nukkumaan
istun penkillä Torkkelinmäellä
joku koiraansa puistossa kusettaa
muutama janoinen ehkä liikkeellä
kun kaupunki parhaimpiinsa pukeutuu
yllään yötaivas kuin mekko mustikansininen
sen hälle tarjoilen,
jos vain ladyni kanssani
yhden siiderin ottaa
tää tuoksu asfaltin kuin parfyymin
kesäyö suomi-
ja jostain kaukaa kuuluu ääni sireenin
no rakastavaisten täytyy vähän riidellä
kun kaupunki parhaimpiinsa pukeutuu...
06. Meidän pikku kuppila (osa 6)
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
tuo portsarimme Urho
on nyt sillä päällä
että laskee Neil Youngin sisään tukka silmillä
kovaa teetä herra Harma juo
kanssa Tolstoin
Bob Marley ulkona käy sätkällä
ja niinpä Don McLean on illan trubaduuri
Glenn Miller häntä säestää
Ken Kesey ja Iain M. Banks hihittelee
kun Saara nuorta poikaa tyhmyydestä ripittää
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
07. Sydän vanhanaikainen
hän baariin sipsuttaa mukanaan
hajuveden tuoksu syntinen
tukka hieman sekaisin, rankka aamu
jokainen ymmärtää sen
kantajengin sällitkin kuin herrasmiehet
häntä tervehtii
no baarimikko ehkä hiukan liian kauan
katsoo silmiin sinisiin
hän koshyvishyä juo, tissuttaa
kuin olis lasi täynnä kuplivaa shampanjaa
käsilaukusta kaivaa savukkeen, jääden odottamaan
ja kun tarjoat tulta niin kevyesti
sormenpäillä rannettasi hipaisee
se silti kiitos vain on, mut sielu syvään huokaisee
siis liekö silkkaa sattumaa
et varastaa hän koko näytelmän
kuin olis tähän kuvaan liian täydellinen
ei sorru turhiin lirkutuksiin,
tuo nainen tahtoo paljon,
paljon enemmän
koska alla meikin ja hameen on
sydän vanhanaikainen
ja jopa jukeboxin Franky-
häntä enkeliksi ylistää
joka kauan, kauan, kauan sitten joutui
narikkaan siivet jättämään
miten Luoja jollekin antoi tiedon, taidon ja tyylin
ja meidän iloksemme kulmien kauneimman ladyn
hei siis liekö silkkaa sattumaa,
et varastaa hän koko näytelmän
kuin olis tähän kuvaan liian täydellinen
ei sorru turhiin lirkutuksiin, hän tahtoo paljon, paljon,
paljon enemmän
alla meikin, hameen, puuterin on
sydän vanhanaikainen
08. Muistojensa roskalaatikot
menisit jo kotiin tyhmä poika
sun surullista naamaa
ei jaksa katsella
juo lasi tyhjäksi
ja Santtu tilaa sulle taksin
naisen tähden typerää
on noin ranteet auki laulaa
kaupungilla tuulee,
niin se pilkkaa taas
yö niitä jotka jääneet on valvomaan
muistojensa roskalaatikoita tutkien
no kun mulla on tää sydän levällään
tässä pöydällä ja muutama pala jotenkin hukassa
hei anna anteeksi,
jos mä puhun sekavii
se on tätä aikaa kun on vielä
siinä iässä
et rakastuu niin helposti
kaupungilla tuulee,
niin se pilkkaa taas
yö niitä jotka jääneet on valvomaan
muistojensa roskalaatikoita kaivellen
no voi poika, ehkei maailman kauneinkaan tyttö
pysty antamaan kuin mitä hällä on
jos noin etsii prinsessaa, se tyhmyydestä sakottaa
mene kotiin siitä pieni onneton
kaupungilla tuulee,
niin se pilkkaa taas
yö niitä jotka jääneet on valvomaan
muistojensa roskalaatikoita penkoen
mä en vielä uskaltais lähteä kotiin
leikkiä kuollutta kun kipu yltyy
mä istuisin tässä vielä hetken jos sä jaksat kuunnella
kunnes tää repaleinen sielu puutuu
kaupungilla tuulee,
niin se pilkkaa taas
yö niitä jotka jääneet on valvomaan
muistojensa roskalaatikoista
syitä etsien
09. Roskilde
meidän bussi lähti Kildeen
Turun kautta
ja kun laivaa lastattiin
niin tullin pojat poisti remmistä muutaman mutta
Make sano: ”C´est la vie”
ja kun tax-
juotiin naiset kauniiksi
huoltamoilla hey huudeltiin
mutta Arvi-
me oltiin kesäretkellä baby Roskildeen
ja miten sietämätön, sietämätön, sietämätön keveys
no Köpiksestä hiukan apetta haettiin
kun matkailu avartaa
ja perille kun päästiin
ei teltta eikä miehet pysyneet tolpillaan
ne mukavat naapurileirin norjalaiset
kutsui meidät peijaisiin
niille Insinööri soitti sitten huuliharppua
ja Arvin kanssa twistattiin
oltiin kesäretkellä baby Roskildeen
ja miten sietämätön, sietämätön, sietämätön keveys
kolme päivää mudassa ja rauhassa, rakkaudessa
joista äidille ei kerrota
katos kengät, rahat, pääsylippu ja sielu
mutta olo oli muheva
ja kun sunnuntai-
eikä nähty oltu bändin bändii
me tyhjillä pulloilla ostettiin kaljaa
et päästäis edes twistiin
oli kesäretkellä baby Roskildeen
ja miten sietämätön, sietämätön, sietämätön keveys
10. Johnny Ö.
Johnny Ö. oli koulun outo lintu
paluumuuttajan poika, kaksikielinen
aivan yhtä kömpelö tai eksynyt
kuin me muutkin
silti joka leikissä se rivistä
valittu viimeinen
sen faija oli vanhan mainingin vanki
maa jalkojen alla
kummasti kallellaan
pienen pojan silmistä näki hei,
miten se sattui
kun tuo horjuva merimies
sai muut nauramaan
pidä kiinni, pidä kiinni vaan
vielä tulee se aamu kun
siivet aukeaa
ja go Johnny, go
mä en nähnyt sen itkevän
kai koskaan
kun isot pojat kiusas ja pilkkasi
ja vaikken ollut heittämässä
ensimmäistä kivee
muistan liian hyvin miltä tuntui
kun muualle katselin
hei pidä kiinni, pidä kiinni vaan
vielä tulee se aamu kun
siivet aukeaa
ja go Johnny, go
jos mä petin Johnnyn niin mä petin kyllä
itsenikin
lapsesta pelko teki muka
ulkopuolisen
ehken ole vahva vieläkään
mut toivon että harvemmin
näinä päivinä mä sen edessä
silmäni suljen
siks pidä kiinni, pidä kiinni vaan
vielä tulee se aamu kun
siivet aukeaa
ja go Johnny, go
11. Tolstoi
istu tähän näin oi vanha ystäväin
isäntä tuolin sulle ojentaa
tulitko viemään jo heidät mukaasi
vai kenties vain ohi kulkemaan sattumaan
Sofia rouva ja hänen miehensä
istuvat iltapäivää kanssa kuoleman
vanha matriarkka laittaa jo teehesi hunajaa
he niin harvoin enää vieraita luokseen saa
joka aamu kun aurinko nousee
nuo kaksi kiittää että vielä
päivän sai
lähti vieras mutta keppinsä
jätti kai
sen vielä saapuu noutamaan
48 vuotta, 13 lasta
ja rakkaus muuttaa vierashuoneeseen
kun elämästä jäljellä on muistot
niin katkeruus valtaa tilaa hiljalleen itselleen
niin he juovat teetä taas kanssasi
ja emäntä tunnelmaa keventää:
”oi tuntuu kuin olisi joulu,
miten satuitkin näin kauniina päivänä
kylään ehtimään
12. Lasinen vuori
(Sanat Aale Tynni)
valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan
miksipä vuoren lasisen
mä tänään muistinkaan
herkkiä, helliä kasvojas
hetken katselen
silmiini hiljaa kohoaa vuori lasinen
katso minua hetkinen,
katso katsothan
näetkö vuoren lasisen,
näetkö prinsessan
satua ilma kipunoi,
satua hohkaa maa
ylitse vuoren lasisen
poika ratsastaa
anna minulle ruusu tuo,
anna annathan
pojan on vietävä kukkanen,
taas käteen prinsessan
ylitse vuoren lasisen
poika ratsastaa
entäpä ellet löydäkään
sieltä prinsessaa
valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan
entäpä ellei prinsessaa
koskaan ollutkaan
entäpä on köyhä tyttö vain
silmissä kyyneleet
entäpä, entäpä turhaa jos on
kaikki minkä teet
valhetta, valhetta, valhetta on
kaikki laulut maan
valhetta, valhetta vain ne on,
mutta ne lauletaan
la-
la-
itsekin laulan vaikka en
usko sanaakaan