01. Luo kulkurin iltatähden
minä kirjoitan rakkaani lauluuni sen
miksi vieläkin vuoksesi kuljen
näillä aavoilla rannoilla ain harhailen
missä tuulessa kutsusi kuulen
monta poltetta riehunut on rinnassain
muut sammua saaneet on
yksi ei lain
luo kulkurin iltatähden
luo kulkurin iltatähden
pieni lapsi minut unestain herättaa
ja nuo kyyneleet poskillain tunnen
jos vain matkaani yksin mä jään miettimaan
tai jos itseäin vanhaksi luulen
02. Dinosaurukset (C.R´s #54 song)
tässä teille paskalakit
terveisiä täältä missä kuu on vielä ruosteen punainen
sen hehku meitä hellii kun me heilutaan
ja polttaa reikiä siipiin yöperhosten
täällä luoja kovin harvoin meitä kusee silmille
silloinkin me mennään pojat sienestään
kun paskasta se taikoo pieniä ihmeitä
ja piirakassa kaulaa myöten pyöritään
ja aina silloin tällöin tähtiöinä
yläkerran herra viskoo meitä kännipäissä kivillään
juhlitaan kuin dinosaurukset aikanaan
ennenkuin seuraava komeetta kohdalle jysähtää
palmun väliin riippumatto, pöytä, tuoli, bambukatto,
siinä meillä taas on baari pystyssä
ja vaikkei kylmää kaljaa enää ole tarjolla
ei selvinpäin me näitä öitä kestetä
eikä lunta olla nähty sitten jälkeen kotimaan
kuin valokuvissa ja hyllyillä apteekin
kun ei koti-
niin paikallista puudutusta kuitenkin
ja aina silloin tällöin tähtiöinä…
Henry herra 52, tahtoo nuoremmaksi
kuin kunnon emigrantti konsanaan
kun tällä puolen aitaa on ruoho vihreempää
ja vuodet lompakkoon on helppo piilottaa
ja niin monenlaista koheltajaa pyörii nurkissa
jos kantti kestää hei niin siis sekaan vaan
vaan jos lasku maksamatta jää tai passi katoaa
niin muutakin kuin parta sulta leikataan
ja aina silloin tällöin tähtiöinä…
03. Kotikaupunki
suurkirkon rappusilla mä istun
ja kirjaani hukun
siinä leijat lentää yllä Helsingin
torin kasvot on auki revitty kuin
eilinen päivä
ja sieluun hiipi olo turistin
no tää aika on niin nopeeta
suoraan citylehtien sivuilta
sitä kesari Aleksi tsiigaa kummissaan
ei olis uskonut joskus pappa raukka
kun markan meille antoi
miten kolikot taskun
pohjalla polttaakaan
ja se huokaa:
shal-
kun kömpelösti huikkaa ottaa
arka teinipoika ja huomaa
shal-
miten nuori olet kotikaupunkini
ja niin viaton
no mä lähden kirkolta kotiin päin
koska tyttöni kutsuu
ja halki Krunikan kun vuodet harhailen
ja vasta pitkän sillan tuolla puolen
minä kotini tunnen kun näen
talon ruman ympyränmuotoisen
ei silti mitään syytä ylpeillä
jos tappio loistaa silmissä
kyllä kärsimys aina miestä rumentaa
ja kun aatteet kuolee niin Arska ei
vaan kepin kanssa se kulkee
halki viimeisen syskyn
kohti seuraavaa
ja laulaa:
shal-
kömpelösti huikkaa ottaa Arska
ja rakkaallensa tunnustaa
shal-
voi miten nuori olet kotikaupunkini
ja hei niin viaton
ma olen katsellut kauempaa ja lähempää
tätä syrjäistä kylää
ja aina on jäänyt suuhun maku vieraiden
vanha venäläinen varuskunta
joka ruotsia matkii
ja kulkee tahdissa
suomeksi kiroillen
me ollaan pieniä, ollaan rumia
mutta heikkoina hetkinä vahvoja
ja aina imarrella voit meidät
tainnoksiin
hei silti aamun tullen kun kello soi
ja sielu krapulaa vaikeroi
me duuniin noustaan
kuin nousivat isätkin ja ne lauloi:
shal-
kun kömpelösti huikkaa otti
arka teinipoika ja huomas
shal-
voi miten nuori olet kotikaupunkini
vielä ja niin viaton
04. Lokakuu
Senna kattaa kahdelle ja kysyy
onks mun nälkä "tästä riittäis sullekin,
Tane oli juuri tassä, se vaan meni viemään roskat,
me sitten syödään kun se tulee takaisin"
Senna raottaa verhoa, katselee kadulle
"ettei olis mennyt taas vaan Tenkkaan istumaan,
viime aikoina se on ollut vähän levoton,
no, ehkä se tätä syksyä vaan on"
oi lokakuu, taivas itkee
kyynelistä maa haalistuu
oi lokakuu, kuin vanhaan suomi-
aika seisahtuu
Senna kysyy jos mä voisin tarkistaa niiden lottokupongit
"ne nykyään painetaan niin pienellä sivun laitaan,
vai oiskohan ne nää silmälasit?"
marsalkka Mannerheim ratsastaa
hevosellaan olohuoneen seinällä
radiossa uutiset tykittää tätä päivää
ei yhtään osu, eikä edes läheltä
oi lokakuu, taivas itkee…
maailman voi piilottaa pitsiverhon
taa äänet kuuluu mutta hahmoista ei selvää saa
uudelleen, ja uudelleen Senna Taunoon rakastuu
keskellä viljapeltojen ensi suudelma
ja rakkaus ikuinen, kosket kuohuu, myrsky raivoaa
kunnes saapuu lokakuu
Senna kataa kahdelle ja kysyy onks mun nälkä
"tästä riitäis kyllä sullekin"
"kiitos ei, mun täytyy mennä viemään nää kukat
Malmille, kuitenkin"
oi lokakuu, taivas itkee…
05. Sua seuraan
jos sä tapailet mua
salaa sun unelmissas
jos mä olen sulle käsi peiton alla
tule mun luo, se olen minä
joka sua seuraa
jos sun päiväkirjat tihkuu tylsyyttä
keskellä tarinaa ja niin kuin
ilman syytä
tule mun luo, se olen minä
joka sua seuraa
mä piilotan sut lauluihin
mä pelkään sun puolestas
mä lupaan hei
etten naura sun runoilles
mä olen mustasukkainen
kuin jälki sun kaulassas
mä olen sulle se ilkeä mies
joka sua seuraa
jos metron portaissa
välttelet katsetta
tuuli kutittaa ja hame tuntuu ohuelta
tule mun luo, se olen minä
joka sua seuraa
jos kaikki tapahtuu
niin kuin muualla
muut tietää hei mut sulle kerrota ei
tule mun luo, se olen minä joka
sua seuraa
mä maalaan kuvat tauluihin
sun syntisistä unistas
mä tunkeudun takaapäin
sun sydämees
mä karkoitan sun pirut pois
lunastan sun toiveitas
olen sulle se ilkeä mies
joka sua seuraa
nainen hymyilee unissaan
ja niin kaunis on
minä ulvon ikävää ikkunaan,
minä uneton
hei mä olen totta hei mä olen valheita
jos sä tahdot tanssia alasti auringossa
tule mun luo, se olen minä
joka sua seuraa
jos tää olisi syntii
niin tää tekis kipeää
Yari laulaa ja
maailma sitoo silmiään
tule mun luo se olen minä
joka sua seuraa
mä alistun sun unelmiin
mä raahaan sun kahleitas
mä nuolen arvet sun
kaikille haavoilles
ja houkuttelen tekoihin
joita kadun puolestas
mä olen sulle se ilkeä mies
joka pettää sua hymyillen
niinkuin maaton kuningas
ja keksii loput sun
typerille tarinoilles
joita öisin kuuntelee
ja repii auki haaveitas
mä olen se ilkeä mies,
joka sua seuraa
06. Meidän pikku kuppila (osa 5)
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että jokainen
on täällä vähän jonkun näköinen
nää herrat Tikkanen, Westö ja Ruuth
ovat tulleet tänne eri laidoilta kaupungin
kuuntelemaan kun Mika-
pyramideistä ja sienistä voimalla absintin
Mercedes Sosa tulisieluinen nainen
antaa tukkapöllyn herra Brechtille
joka Janinaa jallittaa kun Lou Reed
kännipäissään kauppaa biisejänsä Yarille
hei ei silti tää meidän pikku kuppila
oikeastaan ole millään tapaa erikoinen
paitsi että jokainen
on jonkun näköinen
jonkun näköinen
07. Maailman kaunein maalaistyttö
sä näet ihmisten katseissa kadulla
jotain outoa salaisuutta
eikä kukaan baby sitä paljasta
se on vain tunnetta täynnä tunteettomuutta
ja raitiovaunussa ahdistaa
ilkeasti hymyilee kuskikin
kun valotaululla sanat juoksee katsokaa
on maailman kaunein maalaistyttö tullut Helsinkiin
sä et tiedä mitä kadut, kadut kuitenkin
kuin oisit tehnyt jotain jossain väärin
nää rikkaat ja rakkaat sua hämmentää
niin kuin kadonnut ois joku vanha säädin
ja siwan jonossa alkaa ahdistaa
nyt tietää kassaneitikin
kun iltapäivälehden lööpit kirkuu katsokaa
on maailman kaunein maalaistyttö tullut Helsinkiin
ja sä vannot että viimeisen kerran
askeleitas arkailit
vannot että viimeisen kerran
unelmillasi leikit
tai epäilit edes epäilit
hei sä opettelet vielä jakamaan
sun korttejas ilman menneisyyttä etkä ymmarrä
kun et pysty huijaamaan ketään
ilman sun ihanaa syyllisyyttä
no opit tai et sitten aikanaan
nyt ymmärsi pieni poikakin
sä olet mulle maailman kaunein maalaistytto
joka tullut on koskaan Helsinkiin
08. Kollikissa
(Kevätyön syntinen syyhy)
mä kusen beibi sun nimes lumihankeen kun
Flemarilla jo koiran paska haisee
ja takki auki kapakasta mä kotiin palailen
ja siellä täällä kadun reuna paljaana paistaa
ja kengänpohja riemulla asvalttia maistaa
mun tekis mieli herättää tää kaupunki
keskeltä talviunien
mä olen niin kuin pieni poika taas unelmissa
askel harhailee kuin pistoksissa
vanha kollikissa kevätyössä mä ulisen yksinäin
syntistä syyhyäin
taksista nousee naurava pariskunta
joka kaulakkain urheasti painovoimaa uhmaa
eikä avainnipusta tahdo kotioveen löytyä sitä oikeaa
kun tänä yönä vanha körmyniska talvi viimeisiään lyö
ja naapurin mummo pelargoniaa ikkunassa syö
hei siitä vaan, kyllä lehtivihreää tarvitsee
kai jokainen tavallaan
mä olen niinkuin pieni poika taas...
ja mä keskustelen hetken kanssa katulampun
ja lupaan tehdä siitä laulun
kuinka hartaasti hän
mun kotimatkan askeleita taas valaisee
hän näkee yössä ohitseen horjuvan miehen
joka mutkaista matkaansa yksin tehden
käy pallejaan raapien, kevättä ylistäen
humalassa hoilaten
mä olen niinkuin pieni poika taas.
09. Pyhää kamaa
mä olen ollut tässä kyydissa jo joskus aiemmin
ei kai mun tarvitse tästä enää maksaa
ukko-
mua kilttinä poikana pyytää maistaa
pyhää kamaa ja sielu pilviin livahtaa
pyhää kamaa kun valo alas lankeaa
pyhää kamaa niin syyllinen ja syytönkin
etsii omaa tietään luo enkelin
jos sä olet kiltti sä pääset taivaaseen,
jos paha sut vie poliisi
anto ussan maikka aikoinaan jo ymmärtää
tuli sormille karttakeppii ja sieluun herran pelkoo
hei ei silti koskaan mua saaneet vetämään
pyhää kamaa ja sielu pilviin livahtaa
pyhää kamaa kun valo alas lankeaa
pyhää kamaa niin syyllinen ja syytönkin
etsii omaa tietään luo enkelin
maailma on lavea oi pikku, pikku, pikku Lauri
ja joka loukon reunalla törmäät pitkätukkiin
jotka opettaa sulle biisejä joita yhdessä lauletaan
näillä seuramatkoilla suoraan helvettiin
pyhää kamaa ja sielu pilviin livahtaa
pyhää kamaa kun valo alas lankeaa
pyhää kamaa niin syyllinen ja syytönkin
istuu samaan pöytään kanssa enkelin
10. Kuutamovalssi
en tiedä onko lupaa pyytää
teitä näin ”seuraavan tanssin jos saan”
en tiedä mä miksi vaan katseenne kun näin
se ujon miehenkin sai uskomaan
tänä iltana eksyneiden tähtien tiet kohtaavat
ja jälkeen taas vuosien tuhansien
ne hetkeksi toisensa vie hopeiseen
kuutamovalssiin
tämä kesäinen ilta ja haaveeni mun
ehkä teitä neiti vain naurattaa
kuin teinipoika silmiinne ihastuin
voi antakaa hetken kuun kuljettaa
kun tänä iltana eksyneiden tähtien tiet kohtaavat
ja jälkeen taas vuosien tuhansien
ne hetkeksi toisensa vie hopeiseen
kuutamovalssiin
11. Matkamiehen unelmat (Hyvää yötä)
päiva maillensa laskee ja yö yllättää
miehen nuotion luota miettimässä syntejään
ja kun huokaus aallon rantaa harvenee
kanssa pohjoisen tuulen hyvää yötä kuiskaillen
maa uninen hiljaa kääntää kylkeään
tähdistä täkin suojellen ystävää
ja kun sylissä luojan silmänsä ummistaa
niin näkee hän unta rakkaimmistaan
matkamiehen unelmat hiipuvat hiljalleen
kuin hiilet nuotion
hetken lohdun antavat kunnes liekki viimeinen
pois sammunut on
jos näette miehen hälle rauha antakaa
ehkä levätä hetken hän muistoissaan haluaa
mies tullut on kaukaa häntä kiusata ei saa
hän vain katselee tulta kuunnellen tarinaa
missä eksyneet kulkee laumaansa kaivaten
siellä itkevät sudet kaipuutaan kiroten
matkamiehen unelmat hiipuvat hiljalleen
kuin hiilet nuotion hetken lohdun antavat
kunnes liekki viimeinen pois sammunut on
jos äiti lapsesi näet tulta tuijottavan
hän ehkä kuullut on kaukaa laumansa kutsuvan