01. Perunamaa
ja me istutaan niin hiljaa
kuin kehän keskellä,
pilviä nousee,
hei beibi
tyyntä myrskyn edellä
ja me litkitään tätä punaviinii,
et päästäis tunnelmaan
hyvät naiset ja herrat
sota voidaan aloittaa
ei ole punaista tupaa,
eikä perunamaata jonne yhdessä
me tietä löydettäis milloinkaan
ei ole niemennotkoo
eikä saarelmaa,
kun me eksyneinä pyöritään
tätä ympyrää vaan
ja sä lyöt mua vyön alle,
kun sä kerrot entisistä miehistä,
sä olet aina tiennyt
miten viiltää syvältä
puhut vuosista ja peloista,
kuinka nainen vanhenee
hei, sä oot niin helvetin oikeessa,
mikset sä mee
ei ole punaista tupaa ...
ja me vanhan kaavan mukaan
tartutaan taas valheisiin
ja kun suojaus pettää,
niin kumpikin lyö taas silmät kii
ja se loppuu vasta kun
tyhjät pullot lojuu pöydällä
ja naapuri hakkaa aplodeja
seinään nyrkillä
ei ole punaista tupaa ...
ei ole punaista tupaa ...
02. Pohjakosketus
meillä on pohjakosketus,
totee kapteeni
ja vielä hetkeksi selkäänsä suoristaa
ja rotat loosissa tarttuu tiukemmin
kiinni tuopeistaan kun
vanha merikarhu lyhtynsä
hillitysti sammuttaa
Ja nyt on itätuulta luvassa
kun pojat Hietsun torilta saapuu
täydessä lastissa kassit kilisten
Ja kulmakunnan taiteilija
myös tähän pöytään ankkuroi
no miten aalto hymyää, pojat
sen vain merimies tietää voi
kun me seilataan
iltapäivää arjen alapuolella
jalat märkinä ja aivot lainassa
ja kun tuopin pohjat pöydän pintaan
piirtää karttaa satumaan, hiio-
me sinne seilataan
Eikä tässä botskissa
kai kukaan osaa lukea kompassii
siks vaahtopäitä niin hanakasti
se tunkee kiduksiin
ja kun on takatukka myötäisessä
niin posket pullistaa
etkä kaipaa kotirantaa, babe
kun aava viimein aukeaa
ja me seilataan
me sinne seilataan
03. Uusi isäntä ( H.H. )
sä kysyt multa
miks sua välttelen,
mikä on, kun sua enää
tahdo tavata en
ja sit sä pummaat vielä rahaa
yhteen kaljaan, tahtoisit
nostaa maljaa menneille vuosille
ja mä en kestä sua, en iltaakaan
mä en jaksa sun valheita
valheita, valheita vaan
mä en tahdo ratkoa noita
sun juttuja, joita
joku toinen pistää sut huutamaan
sull' on uusi herra
sun talossas,
joka kulkee nälkäisenä,
sun huoneissas
lasittaa silmät,
pistää muilta ovet kiinni
sun uusi uljas ystävä
ja nyt sä oot niin saatanan loukkaantunut,
kun mä en vieläkään muka ole tajunnut,
et sä tiedät kyllä hei,
missä mennään, mitä tehdään,
kun et oo sä ennenkään
keneltäkään neuvoja kaivannut
anna olla mä maksan nää kaljat
ja mun täytyy lähteä
ja sä kysyt, hei eiks mulla enää ole edes sydäntä
vai joko on kusi noussut hattuun
kun tottuu, että lasi täyttyy, kun vaan hymyilee
ja mä kuuntelen,
kun sun uusi herra
sun talossas, hei,
huutaa nälkäisenä
mulle sun huoneistas
lasittaa silmät,
pistää muilta ovet kiinni
sun uusi uljas isäntä,
Herra Heroiini
04. Sairas ja syntinen
minun jumalani
väsyneenä katselee kun
lähtevät miehet taas
ristiretkilleen kun isänmaata,
kotia ja uskontoa uhataan
minun jumalani
käsi poskella kuuntelee kun
pyhät miehet pyhää sanaa
tulkitsee ja määrittelee
millaista rakkautta täällä sallitaan
Ei näillä lakeuksilla
voi nainen naista rakastaa
ei mies miestä
ei täällä hiiviskellä selän takana
täällä tullaan kasvotusten
syntejänsä katuen
ja jos et ole heidän puolellaan
sä olet heitä vastaan
kun Via Dolorosa
käy liput liehuen
läpi historian ovat jaksaneet
he saarnatuoleistaan syyttäen huutaa
jos olet erilainen,
sä olet sairas ja syntinen
nyt on politiikassakin
ihmisoikeudet vain valuuttaa
kyllä näinä päivinä
täytyy herra ministerinkin
olla huolissaan duunipaikastaan
mutta miten herra Häkämies
selitätte lapsillenne sen
että väärin on jos Eva laulaa
kaipuusta rakkauden
vai pannaanko roviot palamaan
kuin Beatleseille aikoinaan?
minun jumalani
yrittää silti ymmärtää
heidän ymmärtämättömyyttään selittää,
että sana rakkaus voidaan tavata
R-
sillä jos et ole niin kuin he hei,
sä olet heitä vastaan
näitä miehiä kanssa pelkojen
jotka läpi historian ovat jaksaneet
torneistaan syyttäen huutaa (ja huutaa)
jos olet erilainen,
olet sairas ja vaarallinen
ja jos et ole heidän puolellaan...
05. Tanssikaa, laulakaa
nainen aamulla lähti
ja jälkeensä jätti
vain viestin jota ihmettelen,
kun halvan hotellin
pienestä huoneesta yksinäin heräilin
oli lehden reunasta revityn paperin
yöpöydälle hän taittanut
ja siihen hennolla kädellä
puisella kynällä
rivit nuo kirjoittanut
hei tanssikaa laulakaa
te jotka tiedätte
huomista ei tulekaan,
kun täällä kuolevat nuorina
ne joita jumalat
liikaa rakastaa
minä syksyn raiskaamaa maisemaa
ikkunastani katselin,
tuota marraskuun maalaamaa taivasta
yllä vieraan kaupungin
ja nuo uurteet talojen seinillä
kuin kasvoilla vanhuksen,
ne minä kirjoitin lauluuni
hänestä muistoksi
jota tuntenut en
hei tanssikaa laulakaa…
kun noilla karuilla rannoilla
Euroopan reunalla
ikävääni hukutin,
minä Atlantin aaltoihin
tummiin tuoppeihin savuisiin iltoihin.
jos täällä rakkauden nälkäänsä
etsijät nääntyvät heitä lohduttakaa,
hei ja siunatkaa nuo
jotka viestinsä tuo,
jotka tulleet ovat muistuttamaan
että tanssikaa laulakaa…
06. Meidän pikku kuppila (osa 4)
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan
ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
keittiössä Betty Blue
pizzaa paistaa rööki hampaissaan
ja sunnuntain kunniaksi Glenn Gould
Lassen kanssa laiskotellen
soittaa pianollaan
Liverpoolin pojat kuuntelee Helismaata
joka pöytäliinaan rivit pyyhkäisee
Tauno Palo nostaa maljaa
kun herra Peck peilipallon alla
Audrey Hepburniä suutelee
hei, ei silti tää meidän pikku kuppila
ole millään tapaa kovin erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
(Oui, oui, chateau l'est pour quoi
oui, oui, chez moi,
três bien, chez toi)
C'est la vie!
07. Enkelten kaupunki
mä kävelen yli kostean kadun
ja mun silmiä väsyttää
nämä mainoksissa sykkivät muoviset suonet
jotka kirkuvat yössä tyhjyyttään
läpi neonhelvetin ja suolaisen sateen
mustia autoja kuin laivoja
lipuu bulevardilla
kun pienen baarin suojassa
kuulen kuinka:
enkelten kaupunki
itkee unissaan
niin kuin miljoonien unelmien
hautausmaa
vanha nainen kadunkulmassa
elämä sullottuna ruokakärryihin
peltimuki kourassa 'please mister please'
kolikoita anellen
ja illan isäntä polttaa sikariaan
unelmiaan kaupaten
ei hei setä samuli annetaan olla
minä tarjoan tämän kierroksen
kun enkelten kaupunki…
tämä aamuna mä katselin
kun mun ikkunan takana
väsynyt ja vanha herra amerikka
heräili huokaillen yksinäisyyttään
nämä eksyneet yksinäiset ratsastajat
mua pelottaa kuin peilikuvat
jotka kulkevat peläten jo
omaa varjoaan
kun enkelten kaupunki …
08. Näinä päivinä
näinä päivinä
kun aika on taas haaleaa
näinä päivinä
kun opettelen luopumaan
ja silti vielä niin usein
käännyn sinne päin
missä viimeks mä sinut näin
ennen kuin jäin
valheistani kii
näinä päivinä
mä nukun ehkä huonommin
näinä päivinä
yö tekee höyhenestä graniitin
ja silti jossain se aamu odottaa
kun tämän laulun voin viimein
pojat on lähdössä retkelle
ja mua huudetaan
ja kuka tahtois olla se mies
joka ei pysty huutoon vastaamaan
en minä ainakaan
näinä päivinä
nää asiat vain tapahtuu
näinä päivinä
kun siivet lisää haalistuu
mä en leikkinyt sun kanssas
kun sua tanssiin hain
en pahaa tahtonut
mut sitä kai mä paljon aikaan sain
mun valheillain
09. Vanha valokuva
mä katselen taas vanhaa valokuvaa,
jossa me istutaan sun
talos portailla
sulla on ruudullinen flanellipaita,
märät hiukset
ja mä muistan miltä
tuuli tuntui sinä iltana
kun naapurin ukko lämmitti saunaa
ja toinen maalaili taivaan rantaa
me vaan juotiin kaljaa
ja leikittiin ajatuksella:
'mitä tekisit jos
sulla olis miljoona?'
tää aika on hassu juttu, Marie
nyt tuntuu, että kesät silloin
vain kesti kauemmin
vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin
ja aina vaan ilkeämmin
me lenneltiin ympäri maailmaa,
rakenneltiin linnoja,
juovuttiin hitaasti haaveillen
ja sä nauroit niinkuin pieni tyttö nauraa,
kun se jakaa jonkun kanssa vahingossa
suurimman salaisuuden
ja kai me jossain jo maattin
kaukana hiekkarannalla
palmujen alla, kun sun lapsi heräsi
sun silmiis syttyi äiti
ja sä stumppasit tupakan ja unelmat,
ja kuistin laudat sun kanssas vanhuutta narisi
tää aika on hassu juttu, Marie ...
kun puhelinlangoilla
vasten taivasta mustina täplinä istui
parvi muuttolintuja
pois lähdössä syksyn tullen
niinkuin minä, vielä täällä
vaikka mieli lentää jo jossain kaukana
sinä kesäiltana, kun istuttiin
ja katseltiin, kun taivaanrannanmaalari
viime vedoillaan sai auringon sammumaan
sinä sytytit kynttilän, hän tähdet
ja mä muistan miten tuulen tuoksussa
syys teki tuloaan
tää aika on hassu juttu, Marie ...
10. Vanha jatsi
tuo vanha herra
vanha saksofoni sylissään
soittaa vanhaa jatsia
torin kulmalla yksinään
kulunut vanha fonilaukku
miehen edessä auki on joku ohi mennessään
on heittänyt lantin laatikkoon
kun vanha jatsi soi, vanha jatsi soi
vanha jatsi soi
'ain't nobody's business if I do'
ääni väsynyt valittaa
kun lumihiutaleet jatsin tahdissa
maahan mustaan lankeaa
vanha mies silmiään siristää kun
nainen ohi kävelee ja koleaan marraskuun iltaan
hajuveden tuoksu leijailee
ja vanha jatsi soi, vanha jatsi soi
vanha jatsi soi, vanha jatsi soi
vanha jatsi soi, vanha jatsi soi
vanha jatsi soi, vanha jatsi soi
11. Puunukke
minä olen vain puunukke,
kiinni naruissa
ja joku laittaa poletin koneeseen
ja minä alan taas tanssia
ja kun ihmiset nauraa ja pilkkaa
niin minä vain hymyilen
puinen leuka väpättää
kun minä sinua rukoilen
tule mun luo,
tule mun luo
sä et ohi mennä saa
sun täytyy jäädä katsomaan
tule mun luo,
tule mun luo
kun ilta illan jälkeen
narut repii poikaa puista,
joka vuokses tanssii vaan,
vuokses tanssii vaan
mul on muoviset kiiltävät silmät
ja tukka hampusta
ja tämä iloinen, ikuinen hymy, hei,
se on vain maalia
ja tämän lakatun pinnan alla
jo vanhuuttaan halkeillen
sielu puinen kuivuu kasaan
sinua rukoillen
tule mun luo ...
ja minä ilman näitä naruja
kai kasaan lysähdän
välissä helvetin ja taivaan
kun minä tanssini esitän
ja sinä päivänä, kun minut siirretään
syrjään tieltä uusien
minä pölyisen varastohuoneen nurkasta
sua rukoilen
tule mun luo,
tule mun luo
sä et ohi mennä saa
sun täytyy jäädä katsomaan
tule mun luo,
tule mun luo
kun minä ilta illan jälkeen
paljain jaloin, lasimurskalla
vuokses tanssin vaan
vuokses tanssin vaan