01. Viimeinkin
minä laulan tämän laulun
jos tahdot sä niin
tahtosi vangiksi jäin kahleisiin
minä muuta en pyydä
kuin hetkeni vaan
käännythän puoleeni
mua kuulemaan
koska viimeinkin
minun vuoroni tulla jo täytyy
aikani kahlasin, paikkaani hain
jumalaani etsin ja sinut viimein sain
minä paljon tein väärin
minä myönnän myös sen
silti ainuttakaan sanaa
vaihtaisi en
näiden vuosien jäljet
näiden vuosien jälkeen
ne kertoo minun vuoksesi
kaikkeni tehneen
siksi viimeinkin,
minun vuoroni tulla jo täytyy
viimeinkin lauluni nöyränä tuo
kaipuuni kipeän luojansa luo
en ole ylpeä siitä,
mitä mä näin
olen ylpeä siitä, taistelemaan kun jäin
ja kun korusta kiiltävät kivet tippuneet
ei merkitse sanat vaan
se mitä teet
siksi viimeinkin...
02. Soitan taas
se on kummaa kun aina jossain vaiheessa
tällaista yötä se vaan tapahtuu
ja mä kaivan markat taskusta
ja soitan sulle taas
ja mä tiedän etten mä saisi
ja silti sen teen
ja joka kerta mä pelkään
että joku muu
vastaa jo sun puhelimeen
ja mä kuulen kun linja huutaa
hei mikset sä vastaa
sä tiedät kyllä kuka tähän aikaan yöstä
sinulle soittaa taas
ne on nää savuiset, typerät kapakat
ja nämä tyhjät, typerät puheet
ja tämä tyhjä typerä katse,
joka baarin peilistä mua tuijottaa
me ei yhdessä mihinkään muuhun pystytä
jo kauan sitten opittiin
mutta hetken aikaa lohdutusta
näihin öihin pirullisiin
ei tuo entistä takaisin ei
ja sitä tuskin me kumpikaan kaivataan
kun vain vanhasta tottumuksesta
mä tahdon viereesi nukahtaa
me ollaan liian vanhoja koiria
oppimaan enää uusia tapoja
ja nää markat polttaa mun kourassa
ja mä nostan luurin taas
ja mä kuulen kun linja huutaa...
03. Viimeisellä rannalla
isä seisoo rannalla
ja ase kourassa myrskyä odottaa
äiti painaa pikkusiskon syliin
kun taivas oudosti iltaisin punertaa
veljestä kuulin viimeksi
kun tuli kirje vierailta mailta
kertoi voivansa hyvin
mutta sanoi että tilannne näyttää täällä myös
pirun pahalta
tää on kymmenen tikkua laudalla
me ollaan piilossa viimeisellä rannalla
eikä kukaan meitä enää etsi
tää on tyhjä ja loputon leikki
ja vain tuuli kuiskaa:
kaikki pois piiloistaan
setä on jotenkin sekaisin
se istuu liiterissä ja itkee ja nauraa
syyttää välillä saatanaa ja jumalaa
ja sanoo: meitä syntisiä rangaistaan
naapurissa on oudon hiljaista
on verhot olleet kiinni jo viikon
isä kielsi käymästä siellä,
sanoi: 'tehneet mitä tehneet,
se niiden asia on, oma asia on'
tää on kymmenen tikkua laudalla ...
minä olen vasta seitsemän
mutta silti mä jotain jo ymmärrän
kun tv on mykkä ja radiossa kuulen
uutistenlukijan itkevän
ne puhuu jostain pilvestä,
joka matkalla on vielä tännepäin
pikkusisko kysyi: 'montako päivää jouluun'
ja isän silmiään pyyhkivän näin,
silmiään pyyhkivän näin
tää on kymmenen tikkua laudalla ...
04.Istanbul
kumman kapeita katuja
ja kauniita naisia
miesten silmissä yössä kiiltää
turhia toiveita
baarin logo loistaa
turhaa tekstiä toistaa
tarjoilija ilkeästi hymyilee
kaataa uuden lasin
antaa liian vähän takaisin
ja nopeasti pois kävelee
sinisillä samettisohvilla
kultaiset sormukset sormissaan
kiiltäväkasvoiset lihavat miehet
naisia naurattaa
ja naiset nauraa
halvat hajuvedet tuoksuu
miehet kiimaisina katsele
kun pöydän alla
mies kourii naista
hikinen yö vain reisillä kiiltelee
ja ylle kaupungin kattojen
väsynyt yö laskeutuu
tornien välistä kiiltelee
vain kalpea kuu
tummien lasien takaa
kylmät kasvot yötä tuijottaa
sitä mukaa kun yö pitenee
rypyt otsalla vain syvenee
pimeässä takahuoneessa
eksyneet maksaa laskujaan
on poika parempi kun maksat
että kävellä jaksat,
itse ulos, sua neuvotaan
ja ylle kaupungin kattojen...
kumman kapeita katuja
ja kauniita naisia
miesten silmissä yössä kiiltää
turhia toiveita
05. Miltä veli tuntuu
miltä veli tuntuu,
kun tuulet joka suunnalta käy
ja kun edessä kiehuu meri
ja tutut rannat taakse jää
sinun ruoriin kahlitut kätesi
jotka laivaasi ohjailee
ja perässä laahaavat kasvot
turhaan vastausta kyselee
ja kenen syyksi laitat
jos suuntasi katoaa
kenen nimeä huudat yöhön
jos unelmasi vajoaa
tämän kaiken minkä saavutan
yhtä herkästi menettää voi
sinä vapaudenko vai vankilan
ympärillesi myyteistä loit
ja mitä veli mietit
vieraat suut sanojasi maistelee
ja moni lämmin käsi
viehkeästi viettelee
ja niin paljon on jo niitä
jotka osansa haluaa
vaan kevyt on poika purtesi
ja liian monta mukaan tulijaa
silti älä väitä
että koskaan sä kaivannut tänne et
älä väitä
että kohtalo sinut vain tähän vei
sinä kestät sen kyllä
kunhan opit vain sanomaan kiitos ei
sinä luottaa voit vain niihin
jotka myös myrskyä rakastaa
ja niihin jotka lähteneet
ovat tuulta uhmaamaan
ja kun laivasi eksyy sinne
missä kaikki on kadonnut
sieltä löytää voit viimein laumasi
jota salaa olet aina, veli haikaillut
siellä itsesi revit ja kiroat
nuolet nöyrästi haavasi
ja loppuun asti ylväänä
pidä poika purjeesi
sinut luotu on myrskyjä vastaan
ikuisesti taistelemaan
sinut luotu on kynä kädessä
sen syliin myös joskus katoamaan
silti älä väitä...
06. Meidän pikku kuppila (Osa 2)
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan ole millään tapaa
erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
baarin nurkassa Rourke ja Rautavaara
heittää tikkaa
ja naisten vessassa itkee Eva Dahlgren
ja tuskaisia runojansa seinään raaputtaa
det finns en man som har kysst min hand
men han är ikke här
Ulf Lundell kysyy Robban Brobergilta
vem är hon?
Vem sitter i toaletten och gråter ensam där
tää meidän pikku kuppila
ei silti ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
07. Älä mee
sull on kauniit kasvot,
sull on terävä pää
punaset hiukset ja sun
silmistäs nään
etten oo ensimmäinen, en,
joka pyytää sua mukaan
ja mull on likainen paita
ja liian vähän rahaa
mä oon istunut niin kauan
ja hei mull on aikaa
jäisit kun mä pyydän
mua kuuntelemaan
siit on aivan liian kauan
kun mä viimeksi pyysin jotain näin
siit on aivan liian kauan
kun mä viimeks näin
noin kauniit kasvot
mun edessäin
mä tiedän sä oot menossa
mut hetkeks aikaa istu
ja kuuntele mua kun mä pyydän
älä mee vielä, älä mee
hetkeks aikaa jää
älä mee vielä, älä mee
hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää
näätkö levottomat kasvot
jotka harhailevat
pienet yksinäiset sielut jotka odottaa
että tulis joku helvetin ihme
ja korjais ne mukaan
tääl on liian monta kättä
ilman taluttajaa
tääl on liian monta suuta
ilman sanottavaa
eikä se mitä sä sanot
vaan miten kauniiksi kaikki puetaan
mä oon leikkinyt niin kauan
mä tahtoisin viimein jo lopettaa
mä oon liian monta kertaa herännyt
kun valheet alkaa suupielistä
taas valumaan
mä tiedän sä oot menossa
mut hetkeks aikaa istu ja kuuntele mua
kun mä pyydän
älä mee vielä, älä mee
hetkeks aikaa jää
älä mee vielä, älä mee
hetkeks aikaa, hetkeks aikaa jää
tää ei oo sattumaa,
tää on kohtaloo
tää on kaikki tässä nyt
sä oot ainoo nainen,
jota oon etsinyt ja pelännyt
jäisit kun mä pyydän
mua kuuntelemaan
sä voit nauraa läpi päivät
sä voit huutaa läpi yöt
sä teet niin kuin sä tahdot
jonkun kädestä sä syöt
hei mitä kaipaat vaan,
mitä tarjotaan
siit on aivan liian kauan...
08. Minä ja täysikuu (Pitkin rantaa)
hän tulee pitkin rantaa
jättää sievät jäljet santaan
terssilta vanhat sedät haikeina häntä
salaa katselee, katselee
tyttö on kuin silhuetti
joka leijuu meren pintaa vasten
tumman tukan alta tummat silmät mulle
kutsuvasti hymyilee, hymyilee
hän pyytää savuketta
niinkuin oisi ensi kerta
ja kysyy arvaa miksi salaisuudet
täällä päin aina kuiskataan, kuiskataan
ja käärii sätkän niin kuin tehnyt ois
sen tuhat vuotta
ja kuiskaa vastauksen ja saa mut jälleen yössä
hiljaa nauramaan, nauramaan
tämän täytyy olla jälleen sellainen yö
kun jumalat syntyy, kuninkaat kuolee
ja kansa juo, kansa juo
niin luvattoman kaunis, luvattoman nuorikin
vaan luvattoman paljon nuo kauniit silmät
nähneet ovat kuitenkin, kuitenkin
hän naurahtaa mun vuosille
ja sanoo ettei äidille tätä sovi kertoa
tänä yönä seurana vain kaksi vanhusta
minä ja täysikuu
tämän täytyy olla jälleen sellainen yö...
niin luvattoman kaunis,
luvattoman nuorikin
vaan luvattoman paljon nuo kauniit silmät
nähneet ovat kuitenkin, kuitenkin
yölinnut laulaa, aallot laiskasti lyö rantaan
tuntuu niin kuin koko maailma meiltä
ympäriltä hiljaa pois vain unohtuu, unohtuu
suolaiset huulet toisiinsa kun takertuu
tänä yönä kadottaa mä voisin kaiken muun baby
paitsi sinut, sinut, sinut baby
paitsi sinut, sinut yeah
tämän täytyy olla jälleen sellainen yö...
09. Katso tähtiä
katso tähtiä, tänä yönä
ja sä tiedät missä mä olen
kuuntele kuuta, ystävä, tänä yönä
ja mä tiedän että kutsuni kuulet
vieläkö istut iltaisin ullakkohuoneessasi
ja kiihkeitä kirjeitä kirjoitat
vieläkö henki rahisee vanhassa radiossa
yöhön huojuvat Euroopan asemat
ja vieläkö leskinainen naapurin
sydänsuruja kanssa kahvin tarjoilee
ja vanha herra linden
juovuksissa taas sua vaimoksensa kyselee
hän runojansa kirjoittaa
kuu pienen huoneen vain hopeoi
hän ehkä naurahtaa
kun jokin vanha laulu radiossa soi
hän hetken unelmoi
vieläkö liikahtaa sun levoton sydämesi
kun junat yksinäisyyttään valittaa
ja palaako se liekki vielä silmissäsi
tammikuun yöt sai kerran sulamaan
ja miten käynyt on sen vanhan katulaulajan
hän torin kulmalla lauloi yksinään
ja hiivitkö sä koskaan enää öisin kirkon taa
hankeen enkeleitä piirtämään
hän runojansa kirjoittaa...
10. Karkuri
hän astui portista ulos
ja satoi lunta hiljalleen
hän heitti harmaat nurkkaan
ja bussilla hesaan,
laivalla stogikseen
kun tuli yksi aamu liikaa
ja silloin sitä lähdettiin
ei jäänyt hän enää kuunteleen
ei jäänyt sinne helvettiin
niin se äiti on, äiti niin se on
äiti sä et sille mitään enää voi,
et voi, et voi
älä poikasi puolesta ole levoton
ne kehui tekevänsä miehiä
jotka seisoo omilla jaloillaan
hälle teki, että pois ne repi
jalkojen alta koko isänmaan
niin se äiti on, äiti niin se on...
nyt on töissä telakalla
ja mies ja isänmaa
kumpikin toisiansa
niin helvetisti kaipaa
ja karkuriksi leimattu
mies kai kasvoton
mutta jossain menee raja, äiti
ja se raja täyttynyt on
niin se äiti on, äiti niin se on...
hän astui portista ulos
ja satoi lunta hiljalleen
hän heitti harmaat nurkkaan
ja bussilla hesaan,
laivalla stogikseen
11. Kun eilistä mä lähdin etsimään
kun sydän vielä jaksaa ja tahtoo uskoa
että jostain löytyy joku joka kaipaa minua
siks päivät nää nyt jää hämärään
kun eilistä mä lähdin etsimään
mä lähden suuriin kyliin, kultaisiin valoihin
ne kutsuu jostain kaukaa mua ja kaipaa takaisin
siks päivät nää nyt jää hämärään
kun eilistä mä lähdin etsimään
öisin unissain sudet ulvoo sisälläin
ne kuolee näihin pieniin huoneisiin
ne kaipaa takaisin kultaisiin valoihin
ne uskoo vielä suuriin unelmiin
mä lähden tänä yönä kun kylä hiljenee
on vanha tuttu tie jota kuu vain valaisee
siks päivät nää nyt jää hämärään
kun eilistä mä lähdin etsimään
siks päivät nää nyt jää hämärään
kun eilistä mä lähdin etsimään
kun eilistä mä lähdin etsimään