01. Kerran elämässä
Annie aikoo palata,
mä sain viestin eilen
kertoi olleensa jo liian kauan poissa
sanoi löytäneensä sen,
mitä lähti hakemaan
vaikkei lähtiessä vielä arvannutkaan
että ikävän oppisi siellä,
missä yöt on kovin lyhyitä
missä kaikki tahtoo vain unohtaa
että kerran elämässä kuitenkin
tulee aika aina jolloin
on palattava kotiin takaisin
kävin siellä missä on suolainen yö
tummat aallot rantaan lyö
missä makea viini eksynyttä
öisin hyväilee
missä kuu nukkuu vuoren reunalla
ja tuuli kuiskii tarinaa
pienistä linnusta,
jotka koskaan ei enää pesää tee
ja siellä jokainen tahtoo lentää
ja siellä jokainen aina lähtee,
mutta kukaan ei koskaan pääse
mihinkään milloinkaan
koska kerran elämässä kuitenkin ...
vieraiden tähtien alla,
vieraiden ihmisten luona
minä vieraita tienviittoja seurailin
minä etsin, minä löysin,
suljin silmät ja kuuntelin,
kunnes viimein tunnustaa sen uskalsin
sitä väsyy puhumaan vieresta kieltä,
väsyy aina kysymään tietä,
väsyy viimein yksin kahlaamaan
koska kerran elämässä kuitenkin ...
02. Mustasukkaisuus
mä tänä aamuna kun heräsin
ja tutun tunteen baby tunnistin
ja sänkyyn tuijottamaan
kattoa yksin jäin
vanhan rintaa niin sairaasti puristi
mustasukkaisuus se minut herätti
kun toisen miehen kanssa
hänet asemalla viime yönä näin
mä luulin päässeeni jo kaikista
turhista tunteista
mä luulin seisseeni
ylpeänä yksinäin
mä luulin unohtaneeni hänet viimeinkin
mutta salaa iskit suolaa haavoihin
kun toisen miehen kanssa
hänet asemalla viime yönä näin
se hiipii salaa
selän takaa
iskee kohtaan arimpaan
ja julmasti lyö sulta
jalat alta vaan
kuin vanha viini seissyt on viikkoja
ja suussa maistuu vain hapan etikka
silti juot koska kestä et raukka
selvin päin
tuo vanha tunne jossain odotteli vain
ja viime yönä oikean hetken se sai
kun toisen miehen kanssa
hänet asemalla näin
se hiipii salaa ...
03. Illan kaunein nainen
hän saapuu niinkuin prinsessa
katsekin kutittaa
kysyy ”onks tää tuoli vapaana?”
ääni silkkaa hunajaa
ja kun illan kaunein nainen
tähän pöytään istahtaa
niin seura sekalainen
kuin pienet pojat sekoaa
käy pöydän ympärillä
helvetinmoinen kuhina
kun jengi vanha raakkuu
taas silmät kosteina
on moni viisa mieskin
kauneuteen seonnut
niin miksei tyhmempikin, hei
muutaman kerran olis erehtynyt
siis tarjoilija vielä yksi
kun leikki vain kovenee
pojat kilpaa jauhaa paskaa
ja neiti vain hymyilee
eksyy insinööri raukkakin
taiteista puhumaan
ja Veli vanha naisten vihaaja
salaa tukkaansa kampaamaan
ja Henry nappaa pillerin
ja katse kirkastuu
ja vanhan juopon silmät
laajenee kuin täysikuu
nyt miten raavas mieskin
sortuu kuin teini-
ja koukkuselkä suortuu
ja tuopin huuruun piirtää sydämen
siis tarjoilija vielä yksi ...
pyytää multa tulta kulta
mä menen sekaisin
ja kaadan kaljalasin
ja hukkaan stendarin
on moni viisas mieskin ...
tarjoilija vielä yksi ...
04. Neiti Kevät
hän taas tanssii
tahtiin valssin
ja lehmus tuulessa huokailee
vanhan talon
puuseinää
aurinko salaa suutelee
hän on täällä tyaas
kuinka sua kaipasin
täällä taas
talven yli odotin
täällä taas
Neiti Kevät on tullut kaupunkiin
murtuu huulet
kylmän talven
kaiken alkaa hän uudelleen
jostain kuulen
tutun laulun
hänen tiedän taas palanneen
hän on täällä taas ...
lapset laulaa
suvivirren
kuin vanhus maa huokaisee
ensimmäisen
leskenlehden
hauraat silmät hän aukaisee
hän on täällä taas ..
05. Yö tekee meistä varkaat
yö tekee meistä varkaat
vahingossa kai
se mitä me tultiin hakemaan
sen kumpikin meistä täällä sai
ei liikaa sanoja ei
ei typeriä kysymyksiä ei
ei liikaa valoa ei
ei lupauksia, joita rikottaisiin vain
ja miksi sitä selittää
kun ei kumpikaan tahdo tätä
ymmärtää
eikä voi, voi, voi
me aamulla kun herätään
me ehditään, ehditään, ehditään
katumaan
kun sama vanha levy jälleen soi
sä maksat taksin, avaat oven
ja hississä suutelet
mä riisun mun takin,
huomaan sun lapsen,
sä kysyt "hei mitä sä teet"
pimeässä sä olet nainen
joka ei vaadi liikaa eikä vie
pimeässä mä olen mies
joka tekee sen kaiken kai
minkä miehen pitää
ja miksi sitä selittää ...
sä tarvitset itselles vain
hetken aikaa lohdutusta
mä tiedän ja mä kaipaan hetken aikaa
toisen ihmisen kosketusta
niin väärin, niin väärin se on
vaan kun ei kukaan pois sitä meiltä saa
me ollaan hetken aikaa
hiljaa hetken aikaa
pois hukutaan
ja miksi sitä selittää ...
06. Meidän pikku kuppila (Osa 1)
tää meidän pikku kuppila
ei oikeastaan ole millään tapaa erikoinen
paitsi että täällä jokainen
on aina vähän jonkun näköinen
meil on tarjoilijana Edith Piaf
se surullisin silmin kaljahanan
takaa katselee
kun levyautomaatin luona Jimmy Dean
nahkatakki päällä yksin seinään nojailee
ja Waits ja Visotsky Brelliä odottaa
tää kähisevien miesten vanha jengi
saapuu joka ilta kilpaa tarinoitaan
tänne kertomaan
silti tää meidän pikku kuppila...
07. Beatles
mä muistan kuinka Beatles lauloi
Let it be
ja kellarissa kelamankkaa
kuunneltiin
ja Tero Roineen Riittaa
salaa suuteli
ja pienen tytön silmät täyttyi
kyyneliin
vanhan kerrostalon kivikellariin
pakoon pahaa maailmaa
Henkan kanssa Beatlesia me laulettiin
vaikkei tajuttu me sanaakaan
Timppa brodiltansa pölli
pikku Bostonin
ja poskareita pimeässä
Vedeltiin
kiinni siitä jäätiin ja selkään saatiin
myöhemmin
me kostetaan kun isoiks tullaan,
vannottiin
vanhan kerrostalon kivikellariin ...
ensikerran kellarissa
koko jengi hiljeni
kun vanha Jallu
roskiksista löydettiin
hämärässä pienet silmät
hiljaa tapitti
vanhan lehden sivut
moneen kertaan kun selattiin
vanhan kerrostalon kivikellariin ...
08. Karhubaari
Karhubaarissa
Viidennellä linjalla
aamulla heräilin
ja kun kaljaa ei myyty
mä kahvia join
ja palasia keräilin
ja päivä vois alkaa huonomminkin
luoja kunhan muistaisin
missä vaiheessa baby
mä sut taas suututin
ja kahvi on laihaa
ja ajatus laahaa
levyautomaatti valittaa
ja sekin on varmaa
kun taivas on harmaa
että jokin tässä vituttaa
ja päivä vois alkaa...
ja päivä vois alkaa ...
sillä tapellaan, se kyllä osataan
mut kaikki muu on vähän vaikeempaa
riitaa, suruja, katkeria sanoja
ei näistä öistä baby
muuta muistakaan
meillä on pyhäkouluvaatteet
ja suden aatteet
vaikkei myönnä sitä kumpikaan
ja kun on viinaa päässä
niin on sydän jäässä
toisten rinnoissa me riehutaan
ja päivä vois alkaa ...
09. Yksin
hän pukee naisen vaatteet
hymyilee
peilin eteen istuu
ja salaa katselee
hiukan huulipunaa
silmiin sinistä
ja alalaatikosta
kaivaa lisää meikkejä
hän on niin yksin
yksin hän on taas
yksin, hieman erilainen
yksin, onko mies vai nainen
nolla viisi yhdeksään öisin
salaa soittelee
ja kiihottuu kun miehen
nimeänsä kyselee
näkee unta niistä
jotka hänet haluaa
ja aamuyöstä kolmen aikaan
tyynynsä raiskaa
hän on niin yksin
ja hän tietää sen
yksin, pirun onnellinen
yksin, hieman erilainen
yksin, onko mies vai nainen
ei kukaan oikein tiedä
osaa arvata
että naapurin
niin hiljainen ja
mukava poika
yksin yksiössään
öisin syttyy kukkimaan
kun äidin vanhan leningin
hän päälle asettaa
hän on niin yksin ...
on jokaisella jonkinlainen
pieni salaisuus
yhden täyttää onni
toisen täyttää katkeruus
oikein tai väärin
on turha tuomita
kun poika kulkee öisin
jälleen naisen vaatteissa
10. Kylätie (31.8.)
yöllä kotiin kun kävelen
niin askeleissani outo kaiku on (2x)
hiljainen kylätie
kuun valossa kiiltää yksin onneton
kirkon kohdalla seisahdan
ja kello kolme tornissa lyö (2x)
hautausmaan kivet kosteina kiiltää
on elokuun viimeinen yö
jostain kuuluu rekan ääni
kuin levoton eläin yössä vaeltaa (2x)
se pohjoista kohti kulkee
maha täynnä etelän mannaa
pieni kylä, pienet kadut
pieni maailma, ahtaat sadut
tie kostea kuiskailee
sä mitä vielä täällä teet
maailman syrjässä
sydän syrjällään
yön sylissä
melkein yksinään
minä ja elokuun viimeinen yö
tutun talon luona seison
ja varjoista ikkunaasi tuijotan
jokin kaukainen haavaa aukee
ja itseni matkaan pakotan
pieni kylä ...
11. Marssi
tää sun paita, tää mun matto
ja tämä villapusero
jonka äitis aikoinaan antoi mulle
sinun verhot, minun kirjat
yhteistä vain paha olo
joka repii tämän kaiken hajalle
hän sanoo tahtovansa tuolin
mutta hakee myöhemmin
väsyneesti vanhaa valokuvaa katselee
laskee kuvan kädestään ja sanoo
"hei mä menen nyt"
askeleet katoaa vain eteiseen
eikä kaduta ne pahat teot
joita sulle mä tein
niinä öinä kun toisiamme revittiin
eikä kaduta ne ilkeät sanat
joita me sanottiin
vaan kaduttaa se kaikki hei
mikä sanomatta jätettiin
wc:n peili on halki
jonain tuskaisena yönä
sinä kätesi siihen rikki löit
siitä puuttuu se taulu
se taulu jonka mukanasi
sä vielä veit
lapset laulaa pihalla
naapurin tyttö soittaa pianoa
maailma elää vaikka itse oikein
jaksaisi en
tämä leikki on nyt loppu
tämä sota viimein päättyy
revittyä hiekkalaatikkoa kun katselen
eikä kaduta ne pahat teot...
se on kummaa kun sen jättää
edes hetkeksi taakseen
niin kuin ikuisesti sulta katoaa
palapeli, jota kasattiin me vuosia
ja viimein valmiina
jotain muuta kuin me osattiinkaan
odottaa
eikä kaduta ne pahat teot...