01. Sellaista se on
sellaista se on, yks tulee, toinen menee
taas iskee ilta, iskee levottomuus
Tom Waits laulaa: invitation to the blues
ja takaa vanhan sälekaihtimen
kapakan valot kiiltää kutsuen
hämyinen ilta ja hiljainen huone
sekainen sielu ja petaamaton vuode
ja harmaan pullon pintaa sormi keltainen
hyväilee hiljaa, korkin avaten
jossain ovi käy ja koira haukahtaa
joku vetää wc:n, vanhat putket valittaa
ääniä yön yksin kuuntelen
ja mietin missä baby kuljet, kauan yksin kestä en
mä päivät kestän kyllä,vaan yksin iltaisin
kuin vanha narri kiinni jään muistoihin
ja sama vanha tarina,
kuin alkais alusta taas
sä voit vihata, rakastaa,
kärsiäkin vaan unohtaa
et saa milloinkaan
tuhkakuppi täyttyy ja lasi tyhjenee
puhelin ei soi ja yö vain pitenee
mä käärin sätkänja sohva narahtaa
ja mietin miksen beibi osaa
sua jo unohtaa
kuin savurengas joka ilmaan hajoaa
tai vanha laulu jota valmiiksi en saa
Humphrey Bogart oven suussa hymyilee
ja sanoo:sellaista se on,
yks tulee toinen menee
sellaista se on,
yks tulee toinen menee
02. Älä itke
älä itke, älä itke mun vuokseni
älä enää, mun vuokseni
sillä kaiken tämän jälkeen
sä olet yhä ensimmäinen
jos huolisit mut vielä takaisin
mä en tiedä kuka sinua odottaa
kuka sinut syliinsä puristaa
ja vaikka tietäisinkin sen, välittäisi en, en
jos sä huolisit mut vielä takaisin
niin sinua vain, sinua vain rakastaisin
älä itke, älä itke mun vuokseni
älä enää, mun vuokseni
sillä kaiken tämän jälkeen
sä olet yhä ensimmäinen
jos sä huolisit mut vielä takaisin,
niin sinua vain
sinua vain rakastaisin
03. Vanhoilta vaan
mä oon valvonut sun vuokses öitä,
kirjoitellut typeriä runoja
kuiskinut sun nimees seinille ja baby
potkinut suljettuja ovia
ja mul` on kasetti täynnä lauluja sulle
ja kaappi täynnä tyhjiä pulloja
ja mun kädet on tärisseet sun vuoksi
ja mun pienen pojan silmät on alkaneet näyttää:
vanhoilta vaan, mut mä en aio lopettaa
vanhoilta vaan, mun täytyy vaan jatkaa
vanhoilta vaan, mä en enää osaa unohtaa
vanhoilta vaan, vaikken löydä sua milloinkaan
vieraissa kaupungeissa
odotellut sua kadunkulmissa
mä oon myynyt mun ylpeyteni sun vuokses
ja nukkunut ojissa
eksynyt oudoille valtateille
ja valehdellut ikäni
rakastellut Irlannin nummilla
ja mun pienen pojan silmäni on alkaneet näyttää
vanhoilta vaan...
mä oon hiipinyt öisin talojen katoille
ja ulvonut sun vuokses kuuta
mä oon pelännyt ja pettänyt kaikkien nähden
ja varjellut mun salaisuuteni
huijannut ja huorannut sinisin silmin
ja katunut jälkeenpäin
sen kaiken sun vuokses uudestaan
mä tekisin ja teenkin,
kun pienen pojan silmistä mä nään
vanhoilta vaan...
04. Varjoissa vapaan maailman
-
tumma mies seisoo oven suulla,
silmää iskee ja sisään vinkkaa
nainen astuu seasta savun,
viereen istuu ja muniani hinkkaa
huonoa englantia, punaista valoa,
limaisia sanoja
se sanoo: ”rahalla saat poju
melkein mitä vaan, mitä vaan”
baaritiskillä vanha mies
juovuksissa pääsee rahoistaan
salin nurkassa väsynyt nainen
heiluttelee rintojaan
on liian hämärää,
en kunnolla enää nää
hän pyytää mukaansa lähtemään, com´n boy
varjoissa vapaan maailman
varjoissa vapaan maailman
et päivän valoa sä täällä koskaan nää
jos sä tänne synnyit,
sä tänne jäät, tänne jäät
kadun kulmalla tulee pieni mies
ja tarjoo mulle pakettiaa:
'jos sulla poika joskus on huolia,
tää on halpaa, hei ja tämä helpottaa'
silmissä sumua, raha, pako ja pelkoja
liian monta välikättä ja
huominen jää näkemättä
varjoissa vapaan maailman...
sillä valittaa aina saa
ja itkeäkkin jos vain uskaltaa
mutta turha odottaa,
että joku tulee sanomaan
'mikä poju sulla on,
oikein on, oikein on?'
kotiinkin jo tahtoisin,
soittaa kun mä yritin
puhelin oikein kädessä pysynyt
ei, ei, ei, ei
oli liian monta katua näkemättä,
liian monta syntiä nuolematta
kiinni jäin ja katsoin vaan,
babe tie minut vie, mihin vie
varjoissa vapaan maailman...
05. Kello kahdeksan aamulla Tukholman aikaa
kello kahdeksan aamulla tukholman aikaa
kaupunki on harmaa ja sataa
slussenin metroaseman seinään piirrät ristin
ja kynä katkeaa
sanot jos tähän jotain nyt päättyy
niin jotain uutta saa se aina alkamaan
kello kahdeksan aamulla tukholman aikaa
on kaupunki harmaa ja hiljaa sataa
ei osoitteita, numeroita, ei mitään
sanot turha on niitä enää vaihtaa
kun näissä kylissä asuu ja kulkee näitä teitä
niin ei kirjeet mua voi tavoittaa
ja mä en mistään sulle mitään tahdo kirjoittaa
sun täytyy itse tulla katsomaan
kello kahdeksan aamulla tukholman aikaa
hän laukkunsa nostaa ja tiet eroaa
sä et suomeen tahdo tulla,
sanot sulla on paha olla
niinkuin tää ei edes olis eurooppaa
sä vihaat noita asioita joiden vuoksi
pienet ihmiset aina kotiin palaa
mutta pidä sinä huoli, ettet kotiis kuole
ettei koukkuun ne siellä sua saa
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa kaupunki on harmaa ja hiljaa sataa
mä en tunne sua, en tiedä minne aiot mennä
mä tiedän vaan mitä ajat takaa
sä et sitä koskaan ehkä myönnä, ettet löydä
mutt et muuta osaa kuin vain jatkaa matkaa
ja niinkuin levoton laulu,
joka koskaan ei pääty
vaatii aina vaan laulajaa
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa hän laukkunsa nostaa
ja hän vaeltaa, hän vaeltaa
kello kahdeksan aamulla
Tukholman aikaa
kaupunki on harmaa ja sataa
Slussenin metroaseman seinään
piirrät ristinja kynä katkeaa
06. Hei äiti
hei äiti, kohta ollaan levyllä
hei äiti, nää on nyt meidän biisejä
me elvistellään telkkarissa
ja puhutaan viisaita radiossa
hei äiti, kohta ollaan levyllä
ja paljonhan niitä löytyy
jotka selkään jo taputtaa
mutta silti tähän asti vielä
on saanut kaljansa itse maksaa
ja olen muutaman nätin tytönkin joskus nähnyt
vaan kun lähdön aika tulee,
ne aina ottaa meidän rumpalin
hei äiti, kohta ollaan levyllä
hei äiti, nää on nyt meidän biisejä
me elvistellään telkkarissa,
puhutaan viisaita radiossa
hei äiti, kohta ollaan levyllä
07. Kulkuriveljeni jan
(Sanat A. Tervakoski)
veljeni jan oli kulkuri vaan
kodin hylkäsi hän sekä maansa
kaiken jätti hän sen, oli onnellinen
kunhan soitella sai kitaraansa
kotitölli niin ahdas ja harmaakin on
sydän täällä on raskas ja laulamaton
minä ymmärrän sen, miten onnellinen
ol´ mun kulkuriveljeni jan
veljeni jan tahtoi tanssia vaan
siellä maantiellä tanssi on työnä
siksi lähti hän pois että soitella vois
näin hän selvitti se sinä yönä
täällä painavat huolet mun askeliain
niiden vuoksi se askele raskas on vain
minä ymmärrän sen, miten onnellinen
ol´ mun kulkuri veljeni jan
veljeni Jan iloluontehellaan
tytöt hurmasi täällä ja tuolla
vaikka minnekä vie veli veikkosen tie
ol' häll' ystävä ain joka puolla
minä luota en lempehen tyttösien
minut petti mun rakkaani ainoakin
minä ymmärrän sen, miten onnellinen
ol' mun kulkuriveljeni Jan
veljeni Jan palas vihdoinkin vaan
oli vuodet jo uurteita luoneet
niinkuin olleet jo ois, kaikki laulunsa pois
siellä maanteiden mutkissa kuolleet
kotitölli niin ahdas ja harmaakin on
vaan se koskaan ei ole rakkaudeton
minä ymmärrän sen, olin onnellinen
vaan ei ollut mun veljeni Jan,
vaan ei ollut mun veljeni Jan
08. Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä
jumala rankaisee helsinkiä tänä yönä
raaka raskas sade katuja lakaisee
vesi velloo viemäreissä, katulamput heiluu
eksynyt linja-
äiti sulkee lastenhuoneen verhot tiukempaan
isä tv:n ääreen nukahtaa
ukkonen jyrähtää, pieni poika pelkää
kun taivaan isä ajaa taas kivirattaillaan
sillä jumala rankaisee helsinkiä...
alakerran eläkkeelle jäänyt vanha vartija
valvoo keittiössä ja katselee
tuuli riehuu, puut taipuu, ja salama lyö
pienen huoneen hetkeksi valaisee
sillä jumala rankaisee helsinkiä...
naapurin nainen sängyssänsä
yksin odottaa, kuuntelee kun
peltikatto valittaa
ja neljännen kerroksen nuoren herran ikkunassa valo palaa taas
raukka runoillansa
maailmaa parantaa
sillä Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä
raaka raskas sade kaupungin raiskaa
vesi velloo viemäreissä, katulamput heiluu
kaupungin synnit pois huuhdotaan,
pois huuhdotaan
09. Tango
hän tuntee suolaiset kyyneleet poskillaan
hikinen käsi leninkiä painaa
ja hänen meikin peittämä ihonsa
väsyneet katseet toisiaan karttaa
se on tanssia ihmisten, tanssia jumalten
tanssia välillä taivaan ja maan
suurta ja kaunista, pientä ja totista
kun ihminen ihmistä kiusaa
kuka tahteja laskee, kuka rytmiä lyö
kuka nousee ja kumartaa
kuka istuu ja jää
kuka myöntää ja lähtee
ja tangossa toisensa kohtaa
se on tanssia ihmisten, tanssia jumalten
tanssia välillä taivaan ja maan
mies naistaan vie, sydän tahteja lyö
kun poskea poskelle painaa
yli parketin, yli savuisen hallin,
poika tyttöään taivuttaa
hetkeks unohtaa,
nuo kaksi kaiken saa
yli parketin,
tytön hiukset oudon kiillon saa
tuoksuu savuinen ilma,
kuin ruusuinen tarha
vain hetken on harha,
mihin kaksi nuo takertuu
ja hänen huulensa huutavat juotavaa,
rasvainen tukka salin valoissa vain kiiltää,
kengät liukuvat pitkin salin lattiaa,
elämän viivoja jauhoon vain piirtää
se on tanssia ihmisten, tanssia jumalten,
tanssia välillä taivaan ja maan
tanssia suurien, tanssia pienien
kun ihminen ihmistä
kiusaa
se on tanssia ...
10. Pikku Minna
jos sull`on aikaa, jos sull`on sydän
mikset sä mee, mikset sä mee
jos sä tahdot nähdä miten aamu tulee
mikset sä mee, mikset sä mee
sull`on vihainen mies joka sua odottaa
sull´on koti ja se ympärille rakennettu linna
mut sä oot itkenyt niin kauan ettet peittää osaa
siks sun täytyy mennä nyt
pikku minna
siis jos sull´on aikaa, jos sull´on sydän
mikset sä mee, mikset sä mee
jos sä tahdot nähdä miten aamu tulee
mikset sä mee, mikset sä mee
sä pelkäät kun et enää osaa unohtaa
ja muurit ympärilläs vain kohoaa
kasvot vielä kestää, vaan on sydän väsynyt
siks sun täytyy mennä nyt
pikku minna
11. Kirje Osloon
hello honey it`s me, on kylmää helsingissä
syksy tullut on kaupunkiin ja jotain outoa näissä öissä
kun mieleen sinut sain, on aamulla perjantai
ja mä valvon ja mietin
miten kaukana sä oot
täällä syksy repii puita, talomiehet kiroilee
sade hakkaa ikkunoita ja päivät lyhenee
hämäriin iltoihin ja sumuisiin aamuihin
ja mä valvon ja mietin
miten kaukana sä oot
ja mä vihaan näitä päiviä meidän välissä
näitä hiljaisia öitä kirjoituskoneen ääressä
kun en valmiiksi saa
kirjettäni milloinkaan
ja mä valvon ja mietin
miten kaukana sä oot
'hello honey it's me' ...
12. Ikkunas alla
viimeinen bussi on mennyt jo ja mä seison sun pihalla
sun yksiös pienestä ikkunasta loistaa yksinäistä valoa
mä huudan sun nimeäs yöhön,
naapurissa valot syttyy palamaan
alakerran vanhan herran
verhot vihaisesti heilahtaa
mä seison sun ikkunas alla nyt
mä oon puoli taloa jo herättänyt
hei, hei et sä kuule kun mä huudan
mä oon tullut sun vuoksi, mä oon tullut sun luo
älä käske mua lähtemään
avaa ikkunas, heitä avain alas
ja laske mut vielä sisään
me ei olla enää kumpikaan enkelten puolella
ne vuodet on jääneet jo taa
meillä oli aina liian paljon aikaa
ja liian vähän sanottavaa
siks mä seison sun ikkunas alla...
ja sitä mukaan kun vuodet vaihtuu
ja lehdet kellastuu
aikaa ei enää ole niinkuin oli ennen
ja sun vierestäs herää kohta joku muu
mä en tahtoisi enää
alkaa kaikkea alusta
mä en tahtois pyytää sua
mä en tahtois hakea
kaikkia kauniita sanoja
me tehtiin paljon virheitä
ja virheitä tullaan vielä tekemään
mutta hävitään
enemmän kuin voitetaan
jos ei jakseta yrittää
siks mä seison sun ikkunas alla nyt
mä oon beibi niin saatanan väsynyt
hei, hei et sä kuule kun mä huuda
et sä kuule kun mä huudan,
et sä kuule kun mä huudan
13. Lähtö
älä tule mun jälkeen ikkunaan enää katsomaan
älä anna mitään mukaan, mulla kaikki on mitä tarvitaan
sattuu ja repii jos kysyy
luoja me miksi näin erotaan
silti lähteä mun täytyy
että palata joskus mä tänne saan
ja voi olla että siellä on kylmä
voi olla että siellä sataa
ja voi olla ettei kukaan mua siellä niinkuin
sinä täällä kaipaa
ja voi olla että kaikki olis täällä paljon helpompaa
silti lähteä mun täytyy
että palata joskus mä tänne saan
ja mä oon helvetin huono kiittämään siitä
mitä sä minulle annoit
ja helvetin huono selittämään, kun en ymmärrä itsekkään
mä miksi aina teen samat virheet uudestaan ja uudestaan
silti lähteä mun täytyy
että palata joskus mä tänne saan
ja joku kukkii toukokuussa,
toisen vuoro on syksyllä
ja joku ei kuki koskaan
ja jonkun täytyy vaan etsiä
ja on aina niitä jotka tietää miksi
ja niitä, jotka ei milloinkaan
siksi lähteä mun täytyy,
että palata joksus mä tänne saan
siis älä tule mun jälkeen
ikkunaan enää katsomaan
älä anna mitään mukaan,
mulla kaikki on mitä tarvitaan.
14. Tarjoilija
tällä viikolla jo neljäs kerta
kun mä istun tässä samassa kapakassa
ja menossa vasta torstai-
ja rahat alkaa olla lopussa
se on tää sama nainen joka saa mut tänne palaamaan
kaikki hyvin vaikka meillä on tää pieni ongelma
se nainen seisoo baaritiskin väärällä puolella
ei silti, ei ole ensimmäinen kerta hei
kun jonkun silmiin mä kiinni näin jäin
vaan kumma mä tahdon tavata hänet,
on pirun vaikea pysyä selvinpäin
mä sanon jotain kaunista, mun täytyy vaan tilata
sill´on kauniit silmät, jumalainenkin suu
mikä on että aina rakastuu tarjoilijaan
15. Eräänä päivänä
hei eräänä päivänä, sateen keskeltä
se kävelee mun viereen ja sanoo: ”tähän jään”
kaikki niinkuin ennen, yhtä hyvin tai huonosti
mitä oli joskus, ei enempää tai vähempää
tää on yhden kerran loppu, toisen kerran alkanut
ja kolmatta ei meille taida tullakaan
se mikä sattui joskus, sattuu vieläkin
kun näköjään ei kukaan meitä
toisistamme irti saa, ei irti saa
baby mennään vaan, turhaan taistellaan
kukin kohdallaan, saman leikin käy
uudestaan ja uudestaan
(yeah, play that jazz johnny...)
16. Hummani hey
(Sanat Tapio Rautavaara)
hey juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma
ja taival on pitkänlainen
eihän se tyttö minun kyytihini tullut
kun olen poika hurjanlainen
hummani hey, hoputiti hummani hey
hummani hey, hoputiti hummani hey
juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma
ja kahden tässä hiljaa mennään
humma on poijalle ainoa aarre
ja sellaista ei ole kellään
hummani hey...
juokse sinä humma, kun tuo taivas on niin tumma
ja tiuku on aisan alla
voi kuinka pieninä palasina onkaan
mun leipäni maailmalla
hummani hey...